URHEILULEGENDA Eräasuun pukeutunut Kurikan jätti huikkaa huomenet ja kaappaa tulijan karhumaiseen halaukseen.
– Tervetuloo Mietaan mettäkirkkohon. Näissä maisemissa sielu lepää ja elämä saa uuden merkityksensä. Metsä on minun temppelini ja vastaanottaa synninpäästöni. Näreikön syleilyssä itken itseni ehyeksi ja nauran arkeni uuteen vauhtiin, hiihtäjälegenda virnistää ja pyyhkäisee tuuheaa partaansa.
Viidenkymmenen hehtaarin metsätilasta on muodostunut Juha Miedolle, 67, paikka, jonka tärkeyttä hän kuvailee vain yhdellä lauseella.
– Perkules! Sen verran olen romantikko, että jos vielä joskus menisin naimisiin, niin sen tärkeimmän sanan sanoisin tasan tässä, Mieto paljastaa ja taputtelee havupuun kylkeä.
Kolmilapsisen maanviljelijäperheen esikoisena kasvanut Mieto kuvailee Kurikan Pitkämönkylällä vietettyä lapsuuttaan hyvin rakastavaksi.
– Olin utelias ja vauhdikas poika. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä internettejä. Tieto hankittiin kansakoulun penkiltä ja kyliltä. Minulla oli oma uutistoimistoni, sillä istuin illat milloin missäkin ja kuuntelin vanhojen ukkojen tarinoita.
Kisamatkalle mopedilla
Tarinoiden lisäksi pitkänhuiskea Juha jäi kiinni myös urheiluun.
– Olin valtavan kilpailuhenkinen ja kisailin lähes kaikissa lajeissa. Pituushypyssäkin pääsin lankun ylitse, mutta sadan metrin juoksu ei ollut minun juttuni. Olin vielä lähtötelineissä, kun toiset alkoivat pullistelemaan maaliviivan ylitse, Mieto muistelee naureskellen.
Vahva kilpailuvietti kuljetti viljelijänpoikaa lajista toiseen, kunnes löytyi yksi ylitse muiden. Sukset luistivat mukavasti myös ison miehen alla, joten 1960-luvun puolivälissä Mieto oli tuttu näky numerolappu rinnuksillaan.
– Napsin lusikoita kylien- ja seurojen välisistä hiihtokilpailuista. Urani lähtölaukaukseksi luokittelisin kuitenkin Pitkämön pienviljelijäyhdistyksen järjestämät Hannekset hiihdot. Voitto näissä kisoissa maistui niin makealle, että sitä herkkua oli saatava lisää, Mieto taustoittaa hymyillen.
Juha Mieto oli aina ladulla. Eräänä sunnuntain Kurikassa oli kahdet kisat, ja hän päätti osallistua molempiin.
– Lähdin ”kisamatkalle” mopedillani. Nopea oli oltava, joten ei siinä auttanut muu kuin vauhti ja voitto. Hiihdettyäni ensimmäisten kisojen voittoon, hyppäsin mopon satulaan ja karautin seuraaviin. Myös siellä napsahti ykköspalkinto, joten kotimatka taittui maireissa merkeissä.
Väärä nimikirjoitus
Kansainvälisen uran lähtölaukaus tapahtui vuonna 1967, jolloin Mieto pääsi ensimmäisen kerran edustustehtäviin.
– Itävallassa järjestettiin nuorten EM-hiihdot ja kokemus oli kerrassaan hämmentävä. Kaikki tuntui niin ihmeelliseltä ja jopa hienolta. Ehkä kaikkein häkellyttävin kokemus oli kuitenkin nimikirjoituksen antaminen. Kerta oli ensimmäinen, joten pyyhkäisin neidon paperilappuseen tuulesta temmatun nimen. Tämä ”rikos” lienee kuitenkin jo vanhentunut, Mieto selvittää naureskellen.
Vaikka uran alkuvaiheessa Juha Mieto jopa häpesi julkisuutta, niin varsin pian Kurikan hiihtäjälahjakkuuden oli kuitenkin totuttava saamaansa suosioon. Pärjätäkseen maailmalla ujosta puusepästä oli kuoriuduttava koko kansan Mietaa.
– Pohjanmaan pelloilla on aina kasvanut rehdin ja suoraselkäisen miehen leipävilja. Kuulun niihin hiihtäjiin, joiden suksien luistoon on vaikuttanut syntymälahjojen lisäksi myös sisäinen palo sekä maatöiden muokkaama sitkeä peruskunto. Oikean asenteen ja ruisleivän voimin sivakoin itseni maailman huipulle, Mieto kiteyttää yli 20 vuotta kestäneen hiihtouransa salaisuutta.
Parempi voitti rehdin kisan
Mieto olisi mielellään jakanut oppejaan ja tahdonvoiman salaisuuksiaan myöhemmin myös valmennuspuolella.
– Kyllä! Kukaan ei ole kuitenkaan kysynyt. Varsinkin nykypäivänä näille entisajan harjoitusmetodeille olisi kovasti käyttöä. Maastohiihdon kärki on Suomessa erittäin kapea. En lähde arvioimaan syitä, mutta valmennuspuolen kannattaisi kuitenkin vilkaista myös historian sivuille.
Parhaalla kaudella Juha Mieto hiihti 76 kisaa. Yhdeksän suurkisamitalia ja 19 Suomen mestaruutta urallaan saavuttanut Pitkä-Jussi tuli tunnetuksi myös näyttävistä mitalikamppailuistaan.
Kurikan Ryhtiä edustaneen Juha Miedon kuuluisin tappio tuli vuoden 1980 Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin kilpailussa, jossa iso pohjalainen hävisi kultamitalin Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosasekunnin erolla.
– Perkules! Olihan se mieleen painuva taistelu. Kyseessä oli kuitenkin rehti kilpailu, jossa parempi voitti. Ei siinä tarvittu hermoterapiaa eikä lohdutuspillereitä. Hetken harmitti, mutta join lasillisen piimää ja lähdin saunaan. Seuraavana päivänä sanoin vain ”moro” ja matka jatkui, Mieto muistelee naureskellen.
Perinteisen hiihtotyylin kuninkaaksi luonnehditun Miedon arvokisataival alkoi vuoden -72 Sapporon talviolympialaisista ja päättyi luisteluhiihdon myötä Seefeldin MM-laduilla vuonna 1985.
– Näin se vaan on, ettei haarukointi ollut minun tyylini. Pitkä mies haaristelemassa olisi ollut jo näkynä aivan maharoton.
”Se joulu ei unohdu koskaan”
Hiihtäjälegenda Mieto päätti uransa huipulle.
– Kuuluin niihin onnekkaisiin, jotka pystyivät tekemään pehmeän laskun tavalliseen arkeen. Aktiiviuran jälkeen jatkoin hiihtelyä omaksi ilokseni ja suunnittelin siinä samassa pieniä liiketoimia.
Ajatuksena oli perustaa kahvio. Samoihin aikoihin Miedon perheessä koettiin myös vauvaonnea.
– Muistan vieläkin, kun Minna tuli kotio kukkasten kanssa ja mainaasee, notta siinä raskausmittarissa on nyt sellaaset vauvaviivat. Olihan se tunteikas hetki. Tulin isäksi nelikymppisenä, Mieto kuvailee hymyillen.
Pohjalainen perheonni särkyi kuitenkin vuonna 1996, kun Juha menetti vaimonsa ja kahdeksanvuotias Juha-Petteri äitinsä.
– Se joulu ei unohdu koskaan, sillä Minna menehtyi sydänkohtaukseen tapaninpäivänä. Kaikki oli hetkessä poissa. Elämä mureni ja aika pysähtyi. Muistan edelleen, kun istuimme Juha-Petterin kanssa sairaalan käytävällä. Otin pojan syliini, puristin hänet rintaani vasten ja kuiskasin, että nyt meidän miesten on pidettävä tiukasti yhtä.
Ja siitä lähtien Miedon miehet ovat syöneet saman pöydän ympärillä. –
– Pojasta on kasvanut hyvä kokki ja minä olen oppinut kastelemaan kukkia. Kaksi vuosikymmentä on eletty, siivottu ja pyykätty Miedon miesten malliin. Hyvin on mennyt, vaikka välillä ajatuksissa pyörähtävät luonnollisesti myös naiset. Olen valinnut kuitenkin sinkkulesken elämäntyylin, joten turha tässä on enää polulta poiketa, Mieto veistelee rehtiin tyyliinsä.
Neuvoja vaikka ihmissuhdeongelmiin
Entisellä kilpahiihtäjällä ja ex-kansanedustajalla on edelleen monta rautaa tulessa. 197-senttinen ja 51 numeron saappaissa asteleva pohjalaisisäntä on kysytty mies erilaisiin PR-tehtäviin ja juontokeikoille.
Juha Mieto istuu myös paikallisessa kunnanvaltuustossa.
– Olen tällainen ”lakeuren suulas miesmannekiini”. Kaikki työ kelpaa. Annan tarvittaessa neuvoja vaikka ihmissuhdeongelmiin. Täällä Pohojanmaalla kun rakkaurestakin puhutaan yhtä avoimesti kuin entisen emännän aviottomasta mukulasta, Mieto veistelee hyväntuulisena.
Viime aikoina Mieto on ottanut kantaa myös norjalaisen maastohiihtokuningatar Therese Johaugin ympärillä pyörivään doping-kohuunkin.
– Sen verran olen maailmaa kiertänyt, että pikkuusen ymmärrän tätäkin puolta. Olisi mahottoman reilua, ettei Theresea tuomittaisi ennen lopullisia tuloksia. Nyt vaan jäitä hattuun, Mieto toivoo.
Hiihtäjälegenda Mieto sanoo tuntevansa viikinkikansan ja luottavansa edelleen Norjalaisen hiihdon puhtauteen.
– En ole vielä täysin vakuuttunut kyseisestä huulirasvakohusta. Toivotaan, että asia tutkitaan perusteellisesti ja vasta sen jälkeen päätettäisiin jatkotoimista. Toivon kuitenkin, että Johaug on mukana jo vuoden 2018 talviolympialaisissa. Häntä tarvitaan.
Myös suomalaiseen maastohiihtoon Mietaan Jussilla on sanansa sanottavana.
– Suomilipun alla on vahvoja menijöitä, kunhan suksi luistaa ja kantti kestää. Iivo Niskanen on kova kaveri ja myös Matti Heikkiseltä odotan menestystä tämän talven lumilla. Kauden yllättäjäksi veikkaan vastaavasti Ristomatti Hakolaa, Mieto paljastaa toiveikkaana.
Kommentoi Facebookissa