JALKAPALLO Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historiallista EM-kisapaikkaa juhlittiin viime marraskuussa railakkaasti. Koronaviruspandemia siirsi unelmaa vuodella, mutta 2021 Huuhkajat nähtäneen ensi kertaa EM-kisoissa.
Harva kuitenkaan muistaa, että Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on ollut mukana olympialaisissa peräti neljästi. Ja edellisestä olympiavisiitistäkin on kulunut vasta 40 vuotta.
Tukholman olympialaisissa 1912 Suomi sijoittui peräti neljänneksi voitettuaan Italian 3-2 ja Venäjän 2-1. Mitalikin olisi voinut tulla, ellei joukkue olisi ollut edellisenä päivänä juhlimassa. Tieto pronssiottelun päivämäärästä oli Suomen joukkueella väärä.
Berliinin 1936 olympialaisissa Suomen joukkueen taival päättyi ensimmäiselle kierrokselle. Peru murjoi suomalaiset 7-3.
Helsingin 1952 kotikisoissa Suomi putosi jälleen ensimmäisellä kierroksella. Itävalta voitti Helsingin Olympiastadionilla 33 053 katsojan edessä pelatun tiukan ottelun 4-3.
Tukholman, Berliinin ja Helsingin kisojen jalkapalloturnauksiin pääsi mukaan ilmoittautumalla. Olympiakarsintoja järjestettiin vasta Melbournen 1956 kisoista lähtien.
Olympiajalkapalloa dominoivat 1950-luvulta 1980-luvulle saakka Itä-Euroopan kommunistimaat. Ammattilaisilla ei ollut olympialaisiin asiaa, mutta kommunistimaiden valtioammattilaisilla oli merkitty paperille siviiliammatti, joten niillä oli mahdollisuus pelata olympialaisissa parhailla joukkueillaan.
Suomessa jalkapallon kehitys jäi kansainvälisestä vauhdista noihin aikoihin pahasti jälkeen. Arvokisoihin maajoukkueella ei ollut mitään jakoa.
Moskovan 1980 olympialaisistakin Suomi karsiutui. Neuvostoliiton sotatoimet Afganistanissa johtivat kuitenkin tapahtumakulkuun, joka vei Suomen olympiajalkapalloon.
Yhdysvaltojen masinoimaan Moskovan olympialaisten joukkoboikottiin osallistui kymmeniä maita. Boikotoijien joukossa olivat muun muassa Norja ja Länsi-Saksa, jotka jalkapallon olympiakarsintalohkossa olivat sijoittuneet Suomen edelle.
Alkuperäisistä 16 joukkueista peräti seitsemän vaihtui. Suomen lisäksi takaportin kautta Moskovan olympiajalkapalloon selviytyivät Nigeria, Sambia, Irak, Syyria, Kuuba ja Venezuela.
Suomessa jalkapallojoukkueen lähettämistä olympialaisiin jopa vastustettiin. Esimerkiksi entinen olympiajuoksija ja sittemmin KOK:n jäseneksikin valittu Pirjo Häggman kritisoi julkisesti jalkapallojoukkueen olympiamatkaa, koska kisapaikkaa ei oltu saavutettu urheilullisin perustein.
Poliittiset asiatkin painoivat vaakakupissa ja Suomen jalkapallomaajoukkueen onneksi. Toiseksi viimeistä vuottaan Urho Kekkosen vallan alla elänyt Suomi oli Neuvostoliiton talutusnuorassa. Jalkapallopaikasta ei tohdittu kieltäytyäkään.
Neljä vuotta myöhemmin Neuvostoliitto liittolaisineen boikotoi Los Angelesin 1984 kesäolympialaisia. Suomelle tarjottiin boikotoijilta vapautunutta paikkaa Los Angelesin kisojen lentopalloturnaukseen, mutta siitä kieltäydyttiin. Neuvostoliitto ei ehkä olisi katsonut Suomen lentopallomaajoukkueen boikotin mahdollistamaa kisamatkaa hyvällä.
Amatöörisääntöjen takia Suomi ei saanut Moskovan olympiaturnaukseen tietenkään mukaan ulkomailla pelaavia harvoja ammattilaisiaan, tai sellaisia pelaajia, jotka olivat olleet kentällä MM-karsintaotteluissa. Esimerkiksi Pasi Rautiaisen kisamatka jäi MM-karsintapelien takia väliin, vaikka vuonna 1980 hän oli vielä amatööripelaaja.
Suomen alkulohkovastustajat Moskovan olympiaturnauksessa olivat Jugoslavia, Irak ja Costa Rica. Mahdollisuus puolivälieräpaikkaan oli jopa realistinen.
Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä pelatussa avausottelussaan Suomi hävisi 50 000 katsojan edessä Jugoslavialle 0-2. Vastassa oli kovan luokan ammattilaisjoukkue, eikä tulos yllättänyt ketään.
Toisessa ottelussaan Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa Suomi pelasi Irakin kanssa maalittoman tasapelin. Ylärimaa lähemmäksi Suomi ei 40 000 katsojan edessä päässyt.
Myös kolmannen ottelunsa Suomi pelasi Kiovassa. Costa Rica voitettiin täydellä stadionilla 50 000 katsojan edessä Ari Tissarin, Jouko Alilan ja Jouko Soinin maaleilla 3-0. Se ei kuitenkaan riittänyt jatkopaikkaan, kun Irak onnistui taistelemaan Jugoslaviaa vastaan 1-1 -tasapelin.
Suomen tie päättyi alkulohkoon, mutta kotimaassa asiasta ei juuri välitetty. Siihen aikaan Suomessa keskityttiin yleisurheiluun, josta valtaosa toimittajista Moskovan kisoista raportoi.
Toimittajilla oli myös vaikeaa päästä seuraamaan Suomen otteluita. Neuvostoliitto, julma kommunistidiktatuuri, rajoitti tiukasti ulkomaalaistoimittajien matkustelua maassa.
Ansiokkaan uran urheilutoimittajana tehnyt Arto Teronen muistelee absurdia tilannetta Kiovassa Yleisradion nettisivuilla seuraavasti:
”Kiovassa muuten asuttiin ehkä noin 2000 huoneen hotellissa, joka oli varattu medialle. Illalla syömässä aika isossa salissa meitä oli kaksi costaricalaista toimittajaa valvojineen toisessa ja minä, radioon tehnyt Lammin Matti ja avustava neuvostomies toisessa pöydässä. Muissa kenties sadassa tai kahdessa pöydässä ei ollut ketään, kuten ei koko hotellissa. Jollain lailla jäi mieleen. Etenkin kun valvojamme oli mukava mies, joka kertoi olleensa aikaisemmin neuvostoliittolaisen risteilyaluksen perämiehenä Karibialla.”
Suomen jalkapallomaajoukkueen olympiamatkaa ei ole myöhemmin paljoa muisteltu eikä arvostettu. Nyt 40 vuotta myöhemmin jalkapallon arvostus on Suomessa aivan toisella tasolla ja Moskovan kisojen visiitinkin voisi nostaa kunniaan.
Jos Suomi selviäisi 2020-luvulla jalkapallon miesten tai naisten olympiaturnaukseen, olisi jalkapallo varmasti seuratuin olympialaji Suomessa. Huuhkajien tai Helmarien olympiapelit rikkoisivat varmasti miljoonan tv- tai nettikatsojan rajan.
Vuonna 1980 tilanne oli täysin toinen. Moskovan olympiajalkapalloa ei näytetty Suomessa suorina tv-lähetyksinä.
Urheilullisesti 1980 olympiaturnaus ei ollut Suomelta ollenkaan huono esitys. Jatkopaikka oli pienestä kiinni ja jokaisessa vastustajajoukkueessa oli pelaajia, jotka myöhemmin pääsivät tositoimiin MM-kisoissa.
Esimerkiksi Jugoslavian pelaajista moni oli mukana MM-kisoissa 1982 ja EM-kisoissa 1984. Olympiapelaajista kroaatti Tomislav Ivkovic toimi Jugoslavian ykkösmaalivahtina 1990 MM-kisoissa, joissa maa eteni puolivälieriin saakka. Legendaarisen puolivälieräottelun rankkarikisassa Ivkovic torjui Diego Maradonan ampuman rankkarin, mutta Argentiina onnistui silti voittamaan.
Samoissa 1990 MM-kisoissa oli tositoimissa useampi Costa Rican 1980 olympiapelaaja. Costa Rica voitti 1990 MM-kisoissa Skotlannin ja Ruotsin edeten neljännesvälieriin.
Irak oli mukana 1986 MM-kisoissa, joissa jäi alkulohkonsa jumboksi. Irakin MM-joukkueessa oli mukana useampi 1980 olympiapelaaja.
Suomen 1980 olympiajoukkueen tunnetuin pelaaja on laitapuolustaja Aki Lahtinen. Hän pelasi ammattilaisena Englannin pääsarjassa Notts Countyssa 1981-1985. Maalivahti Olli Isoaho pelasi olympialaisten jälkeen ammattilaisena muun muassa Saksassa Arminia Bielefeldin joukkueessa.
Lahtinen ja Isoaho muistetaan Suomessa hienoista ammattilaisuristaan, mutta ei olympiamatkastaan.
Suomen joukkue Moskovan olympialaisissa:
Olli Isoaho, Aki Lahtinen, Juha Helin, Kari Virtanen, Ari Heikkinen, Hannu Turunen, Juha Dahllund, Vesa Pulliainen, Juhani Himanka, Ari Tissari, Jouko Alila, Jouko Kataja, Teuvo Vilen, Raimo Kuuluvainen, Jouko Soini, Tomi Jalo, Juha Rissanen.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: ”EM-kisojen siirtäminen auttaa Huuhkajia” – onko tälle väitteelle perusteita?
Kommentoi Facebookissa