OLYMPIALAISET Tokion olympiakisoissa 2021 suomalaisten toiveet eivät ole korkealla. Yksikin kultamitali ylittäisi jo kaikki odotukset. Yleisurheilussa yksi pronssimitalikin olisi jättiyllätys.
Suomalaisen olympiaurheilun kulta-aika ajoittuu maamme itsenäisyyden ensimmäisille vuosikymmenille 1920- ja 30-luvuille. Tuolloin Suomi kahmi käsittämättömään määrä olympiamitaleja. Pariisin 1924 olympialaisissa, joissa Paavo Nurmi oli uransa huipulla, Suomi sijoittui mitalitilastossa Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi.
1950-luvulla Suomen olympiamenestys hiipui. Suomen urheilun taso ei sinänsä hiipunut, vaan mitalimäärän romahdus johtui muiden kansakuntien entistä suuremmista panostuksista huippu-urheiluun.
Neuvostoliitto osallistui olympialaisiin ensi kertaa Helsingissä 1952 ja nousi heti urheilun suurvallaksi. DDR osallistui omalla joukkueellaan kesäolympialaisiin ensi kertaa Mexico Cityssa 1968 ja pysyi olympiaurheilun suurvaltana parikymmentä vuotta.
Melbournen 1956 olympiakisoissa suomalaisurheilijat voittivat vielä 15 mitalia. Roomassa 1960, Tokiossa 1964 ja Mexico Cityssa 1968 suomalaisurheilijoiden kokonaismitalisaldo näistä kolmista kisoista oli yhteensä 14.
Suomen yleisurheilu nosti tasoaan 1970-luvulla roimasti. Syistä on riittänyt spekulaatioita. Mikään salaisuushan ei ole, että Suomi sai informaatiota DDR:stä käsin, mutta faktahan on, että veridoping kiellettiin vasta 1984. Münchenissä 1972 ja Montrealissa 1976 suomalaiset saavuttivat yhteensä 14 mitalia.
Moskovan 1980 boikottikisoissa suomalaiset voittivat kahdeksan mitalia. Määrä oli vähäinen, kun ajatellaan, että kisoista jäivät pois esimerkiksi Yhdysvallat, Länsi-Saksa ja Kiina.
Los Angelesin 1984 olympialaisista Neuvostoliitto jäi pois. Sosialistinen jättivaltio ilmoitti 8. toukokuuta 1984, ettei osallistu kisoihin.
Virallisena selityksenä oli huoli urheilijoiden turvallisuudesta, mutta tosiasiassa Neuvostoliitto halusi kostaa Yhdysvaltojen masinoiman joukkoboikotin Moskovan olympialaisissa.
Neuvostoliiton boikottiin osallistui liuta Itä-Euroopan kommunistimaita sekä Kuuba. Kommunistimaista Romania, Kiina ja Jugoslavia eivät boikottiin kuitenkaan liittyneet.
Romania sijoittuikin Los Angelesin kisojen mitalitaulukossa toiseksi ja ensi kertaa kesäolympialaisissa 32 vuoteen mukana ollut Kiina neljänneksi.
Neuvostoliitto edesauttoi boikotillaan vain Yhdysvaltain urheilijoiden menestystä. Los Angelesin olympialaiset tuottivat järjestäjilleen valtavan taloudellisen voiton, joka perustui siihenkin, että oman maan urheilijat menestyivät niin hyvin.
Neuvostoliiton masinoima boikotti auttoi Suomeakin. Suomalaiset voittivat Los Angelesissa kaikkiaan 12 mitalia. Neljä kultaa, kaksi hopeaa ja kuusi pronssia.
Mitalimäärä oli Suomen suurin 28 vuoteen. Tosin ainakin puolet mitaleista oli seurausta Neuvostoliiton masinoimasta boikotista.
Elokuun 6. päivä 1984 on Suomen kesäolympiahistorian menestyksekkäimpiä päiviä. Suomalaisurheilijat saavuttivat yhden päivän aikana viisi mitalia. Tosin Martti Vainio menetti myöhemmin 10 000 metrin juoksun hopeansa kärähdettyään dopingista.
Elokuun 6. päivänä Juha Tiainen heitti moukarissa kultaa ja Tiina Lillak keihäässä hopeaa. Arto Bryggare aitoi 110 metrin finaalissa pronssille ja Pekka Niemi saavutti pronssia painonnostosta.
Kisoja keskellä yötä katsonut Suomen kansa oli innoissaan, mutta Los Angelesin Memorial Coliseum -stadionilla nähtiin pettyneitä suomalaisurheilijoita.
Tiina Lillak oli 1983 heittänyt Helsingissä keihäänheiton MM-kultaa. Los Angelesin hopea olikin hänelle pettymys. Tiina kyynelehti finaalin jälkeen.
Lillak oli kauden mittaan kärsinyt nilkkavaivasta ja kilpaillut vain kolme kertaa. Olympiafinaalissa hän pystyi heittämään vain kahdella kierroksella ja otti silti hopeaa. Olosuhteisiin nähden sijoitus 69 metrin kaarella oli erinomainen, mutta se ei Lillakia lohduttanut.
Arto Bryggare oli Helsingissä 1983 voittanut 110 metrin aidoissa hopeaa. Silloin hän tuuletti villisti, mutta Los Angelesin pronssi oli Artsille pettymys, vaikka se tuli yhä voimassa olevalla Suomen ennätysajalla 13,35.
Bryggare uskoi vakaasti, että voisi voittaa Losissa kultaa. Todellisuudessa tavoite oli epärealistinen ja pronssi oli jo valtava onnistuminen. Hän olisi todennäköisesti voittanut pronssia, vaikka Neuvostoliiton boikotti ei olisi toteutunut.
Juha Tiainen oli moukarifinaalin suosikki ja hän kesti paineet. Olympiavoittoaan Tiainen ei kuitenkaan kisojen jälkeen suuremmin hehkuttanut. Olivathan maailman parhaat heittäjät boikotin takia poissa kisoista.
Pekka Niemikään ei olisi voittanut painonnostossa pronssia, jos Neuvostoliitto liittolaisineen olisi kisoihin osallistunut. Myös Jouni Grönmanin painonnostopronssi, johon Grönman itse oli pettynyt, olisi jäänyt saavuttamatta.
Myös Arto Härkösen Losin keihäskulta olisi jäänyt voittamatta. Härkönen tuskin olisi ollut edes mitaleilla, jos Itä-Euroopan parhaat heittäjät olisivat olleet mukana.
Ketkä suomalaiset sitten olisivat voittaneet Losissa mitaleita, jos kaikki maat olisivat kisoihin osallistuneet? Pertti Karppinen olisi voittanut soudussa todennäköisesti kultaa, Lillak olisi saattanut ottaa keihäsfinaalissa pronssia ja Bryggare olisi ollut aidoissa pronssilla.
Painissa Jouko Salomäki voitti Losissa kultaa ja Tapio Sipilä hopeaa. Ainakin toinen heistä olisi ottanut mahdollisesti mitalin, jos kaikki maailman parhaat painijat olisivat päässeet Losiin kilpailemaan.
Todennäköisesti Suomen saldo olisi ollut Los Angelesin kisoissa neljä tai viisi mitalia. Jos vertailua haetaan seuraavista kisoista, voittivat suomalaiset Soulissa 1988 neljä, Barcelonassa 1992 viisi, Atlantassa 1996 neljä ja Sydneyn 2000 kisoissa neljä mitalia.
Suomalaisen urheilun taso romahti vasta 2010-luvulla. Nykyään 2020-luvulla ei voi kuin hämmästellä, että keihäshopea ja pika-aitojen pronssi olivat 1984 pettymyksiä.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: ”Talonmies antoi väärän piikin” – mikä oli 35 vuoden takaisen dopingskandaalin totuus?
Kommentoi Facebookissa