JUHANNUSTANSSIT Kirjailija Hannu Salaman, 83, kohuromaani Juhannustanssit rymistelee Tampereen Työväen Teatterin näyttämöllä perusteellisesti modernisoituna versiona.
– Tarina oli tuttu. Tulkinta oli hurja ja hyvin monipuolinen ja selkeesti toiseen aikaan sijoittuva, Hannu Salama tuumi ensi-illan jälkeen.
Salaman Juhannustanssit ilmestyi vuonna 1964, pari vuotta myöhemmin hän sai syytteen jumalanpilkasta. Salama ei kiistänyt syytettä. Hän lähetti oikeudelle kirjeen jossa ilmoitti, että nimenomaisena tarkoituksena oli pilkata Jumalaa.
Hannu Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen kuritushuonerangaistukseen. Tuon ajan radikaalien ymmärtäjä presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968.
Jumalanpilkkatuomion aiheutti kirjassa ollut muurari Hiltusen pilkkasaarna.
– Olihan se aika mauton esitys, Hannu Salama tuumii nyt.
Kirjassa muurari Hiltunen on mies. Näyttämöllä Hiltunen eli Hiltsu on nainen, roolissa Minea Lång. Sitä Salama vähän oudoksuu. Hän arvelee, että Hiltuselle on tehty sukupuolenvaihdos, mikä Salaman nuoruudessa ei ollut muotia.
Juhannustanssit-romaani sijoittuu 1950-luvulle. Salaman mukaan tuolloin alkoi meno kohti huonompaa, kun suurvallat ryhtyivät atomipommikokeitaan tekemään.
– Nykynuorisolla on paljon tekemistä, jos aikovat selvitä hengissä kuolemaansa asti, Salama tuumii.
Näyttämöversio sijoittuu sen sijaan nykyaikaan.
– Siinä on arvaamattomuutta, pelkoa, kauhistuttavuutta, tietämättömyyttä tulevaisuuden edessä. Tämä on se painokas sanoma, minkä minä olen siitä saanut.
Teatterissa on perinteisesti näkymätön neljäs seinä näyttämön ja katsomon välissä. Juhannustansseissa näyttelijät liikkuvat yleisön joukossa. Yksi pariskunta lempii keskellä katsomoa. Väliajalla näyttelijät hyörivät lämpiössä yleisön seassa ja huhuilevat väkeä katsomoon, kun esitys jatkuu. Syntyy vaikutelma, että yleisö on samaa joukkoa kuin nuo juhannuksen viettäjät.
Yksi käsite kuvaa esitystä: maailmanlopun meininki. Varsinkin esityksen lopussa meno on niin infernaalista, että teatteritalon perustuksetkin järkkyvät. Jytke on kovempaa kuin 50-luvun tansseissa.
– Eiköhän ne peruselementit ole ihan samanlaisia. Ihminen etsii toista ihmistä. Näinhän tansseissa on tapana. Hyvä tapa. Muutenhan meitä ei olisi, Salama sanoo.
Hannu Salama täytti hiljakkoin 83 vuotta. Haimatulehdus iski 30 vuotta sitten, ja siihen loppui juopottelu. Salama kirjoittaa yhä. Uusi kirja ilmestyy ensi vuoden alussa, teoksen nimi vain ei tule mieleen.
– Älä kysy niin vaikeita. Siitä on pari kuukautta kun olen sen jättänyt kustantajalle, ja nimiehdotuksista en muista ainuttakaan, Hannu Salama sanoo.
Kustantaja Otava on ainakin toistaiseksi listannut työnimeksi Läheltä pitäen kaukaa käyden.
Kommentoi Facebookissa