KOLUMNI Suomen suurin sähkönsiirtoyhtiö Caruna lähetti vastineen viime viikon Päivän Lehden kolumniini. Puutun tässä vain vastineen kahteen, lievästi sanoen harhaan johtavaan väitteeseen.
Caruna kirjoittaa sähkönsiirtoyhtiöistä, että ”alan toimijat joutuvat investoimaan verkkojen uusimista varten noin 8,5 miljardia euroa”.
”Tämän urakan rahoittamiseksi hintoja on jouduttu nostamaan eikä suinkaan Seppo Konttisen mainitseman omistajuuden vuoksi”, väitetään vastineessa.
Normaalissa kilpailutaloudessa investoinnit rahoitetaan pääomalla, mutta Carunan tapauksessa esimerkiksi maakaapelointi rahoitetaan suoraan asiakkailta sähkönsiirron alati nousevilla hinnoilla. Samalla kun yhtiön voitot kerätään veroparatiiseihin. Miten tämä on mahdollista?
Sähkön siirtoyhtiöt ovat monopoliasemassa alueellaan, niin myös Caruna. Kun ei ole kilpailua jäämme odottamaan aikaa, kun investoinnit on maksettu – seuraako siitä sähkönsiirron hintojen lasku? Ei varmasti.
Vastineessa Caruna kirjoittaa edelleen: ”Carunan tilikauden voitto vuodelta 2017 oli 29,6 miljoonaa euroa, josta yhtiö maksoi yhteisöveroa 6,3 miljoonaan euroa.” Yhtiö kehuu vielä olevansa merkittävä veronmaksaja. Yhtiö ”unohtaa” kertoa, että aikaisempina tilivuosina veroja ei juuri maksettu.
Vuonna 2014 Carunan liikevoitto oli yli 50 miljoonaa euroa. Yhteisöveroa yhtiö maksoi liikevoitosta vain 1,6 prosenttia, siis vaivaiset 800 000 euroa. Vuonna 2016 vastaava luku oli 0,28 prosenttia. Tempun mahdollisti aggressiivinen verosuunnittelu, jossa Carunan Suomen holdingyhtiö maksoi Hollantiin konsernin sisäisiä lainoja korkealla korolla. Tästä syystä Suomen verottaja jäi lähes nuolemaan näppejään. Laki sallii tällaisen verokikkailun, jolla Carunan tilikauden tulos vuonna 2014 saatiin miinusmerkkiseksi.
Sähkönsiirtoyhtiö pystyy näin siirtämään konsernin sisäisten lainajärjestelyiden avulla rahaa korkeimman verotuksen maasta maihin, joissa verotus on kevyttä. Näin myös Carunan ulkomaiset enemmistöomistajat pääsivät nauttimaan isommista voitoista.
Tällainen toiminta ei tietenkään olisi ollut mahdollista, ellei Jyrki Katainen olisi myynyt erittäin kannattava Fortumin sähköverkkoyhtiötä ulkomaisille omistajille. Pääministeri vakuutteli myyntitykkinä julkisuudessa sähkönjakeluverkon suomalaisomistuksen jatkumista ja väitti, ettei suomalainen infrastruktuuri katoa ulkomaille. Avoimeksi kysymykseksi jää, miksi kokoomusministeri ajoi kovat piipussa kannattavan sähköyhtiön myyntiä maan rajojen ulkopuolella suomalaisten sähkökotitalouksien etujen vastaisesti.
Sähkönsiirtoyhtiöiden toimintaa ja hinnoittelua valvoo Energiavirasto, jonka saavutukset sähkönsiirron ryöstöhinnoittelun suitsemiseksi ovat vaatimattomat. Energiaviraston pitäisi valvoa, etteivät siirtoyhtiöt käytä monopoliasemaansa väärin perimällä ylihintaa asiakkailtaan. Näyttää vahvasti siltä, että ylihinnoittelulla on viraston siunaus. Nettisivuillaan hinnoitteluvalvoja toteaa olevansa ”riippumaton vastuunkantaja” ja ”aktiivinen markkinoiden” edistäjä, mainoslauseet kertovat viraston toimintaperiaatteista.
Energiavirasto toteuttaa siirtohinnoittelun valvontaa neljän vuoden välein ja yksittäisiin huimiin sähkönsiirron hinnan korotuksiin ei ole puututtu kesken valvontajakson. Valtiovalta on myös jatkuvilla sähköveron korotuksilla pitänyt huolen siitä, että kotitalouksien sähkölasku kasvaa, myös jatkossa.
Kokoomuksen puoluekokouksessa valtiovarainministeri Petteri Orpo esitti, että keskituloisten ansiotuloverotusta on kevennettävä ja haittaveroja nostettava. Vaatimus tietää yksiselitteisesti haittaveroksi mielletyn sähköveron korottamista.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa