YLEISURHEILU Dohan MM-kisoissa juhlittiin maanantaina pohjoismaisia kultamitalisteja. Ruotsin Daniel Ståhl voitti kiekonheiton kultaa tuloksella 67,59. Norjan Karsten Warholm puolestaan voitti 400 metrin aitojen kultamitalin ajalla 47,42.
Ståhl oli edellisissä MM-kisoissa Lontoossa voittanut hopeaa. Warholm puolestaan uusi mestaruutensa Lontoon kisoista.
Dohassa Ståhl ja Warholm olivat lajiensa suurimmat kultamitalisuosikit. Molemmat kestivät paineet hienosti.
Norjalle maanantain kokonaisanti Dohassa oli tosin hienoinen pettymys. 5000 metrin finaalissa mukana oli kolme Ingebrigtsenin veljestä, mutta kukaan heistä ei yltänyt mitaleille. Jakob Ingebrigtsen oli kisan parhaana eurooppalaisjuoksijana viides etiopialaisten vietyä Muktar Edrisin johdolla kaksoisvoiton.
Ruotsillakin on Dohassa tulessa useampi maailman huipputason yleisurheilija. Angelica Bengtsson sijoittui seiväsfinaalissa kuudenneksi. Hän ylitti 480 siitäkin huolimatta, vaikka edellisessä yrityksessä hänen seipäänsä oli katkennut.
Ruotsilla on Dohassa tositoimissa 24 urheilijaa, Suomella 22 ja Norjalla 17. Joukkueet ovat aika lailla samankokoisia, mutta Suomi eroaa Ruotsista ja Norjasta siinä, ettei Suomella ole yhtään mitalisuosikkia. Tiistaihin mennessä yksikään suomalaisurheilija ei ollut tehnyt MM-kisoissa kauden parasta suoritustaan, jota MM-kisoissa edellytettäisiin.
Suomen joukkueen koko kasvoi edellisistä Lontoossa vuonna 2017 järjestetyistä MM-kisoista peräti kymmenellä urheilijalla. Jotain on tehty paremmin, mutta kriittistä palautetta voi antaa siitä, etteivät huippulupaukset ole kehittyneet. Seiväshyppääjä Wilma Murron ja kolmiloikkaaja Simo Lipsasen taso on esimerkiksi jäänyt polkemaan paikalleen.
Ruotsissa ja Norjassa on yleisurheilussa panostettu huippuihin ja tulokset näkyvätkin Dohassa. Suomessakin on viimein tajuttu, ettei huippu-urheilussa menestytä, jos tukia jaetaan sillisalaattina tasapäisesti sinne tänne. Merkittävät lupaukset saavat nykyään enemmän tukea, mutta Ruotsin ja Norjan tekemisestä ollaan vielä selkeästi jäljessä.
Tanskalla on Dohassa tositoimissa vain yhdeksän urheilijaa. Joukkueen pieni koko johtuu Tanskan urheilun tukipolitiikasta. Tanskassa rahaa kohdistetaan niihin lajeihin, joissa on mahdollista menestyä olympialaisissa.
Rio de Janeiron kesäolympiakisoissa 2016 Tanska voitti kaksi kultaa, kuusi hopeaa ja seitsemän pronssia. Kultaa tanskalaiset saivat uinnissa ja käsipallossa, hopeaa pyöräilyssä, soudussa, painissa, melonnassa, sulkapallossa sekä yleisurheilussa 400 metrin aidoissa. Pronssia tanskalaiset saavuttivat uinnissa, pyöräilyssä, soudussa, purjehduksessa ja sulkapallossa,
Suomi saavutti Riossa vain yhden mitalin. Huippu-urheilun muutosryhmän kuuluisien urheilijapolkujen ulkopuolelta noussut perheenäiti Mira Potkonen nyrkkeili Riossa pronssia.
Suomi putosi huippu-urheilun kansainvälisestä kehityksestä jo 1990-luvun lopulla. Ongelmat tiedostettiin, mutta konkreettisiin toimiin ryhdyttiin vasta 2010-luvulla.
Urheiluasioista vastannut ministeri Paavo Arhinmäki vasemmistoliitosta korosti 2012 järjestämässään mediatilaisuudessa huippu-urheilumenestyksen tärkeyttä ja ilmoitti samalla, ettei Tanskan malliin siirrytä. Rahanjaon sillisalaattipolitiikkaa jatkettiin aina vuoteen 2017 saakka, jolloin ministeri Sampo Terho sinisistä muutti käytäntöä.
Tukipolitiikassa on skarpattu, mutta pelkkä raha ei tee menestyjää. 2020-luku näyttää, onko Suomen yleisurheilussa vielä ainesta tuottaa MM- tai olympiakisojen mitalisteja.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Dohan tuskaisassa yössä käveltiin 50 kilometriä – ”Ihan rehellisesti sanottuna halusin sieltä pois”
Kommentoi Facebookissa