TERVEYS Tampereella sijaitsevan Pirkanmaan Hoitokodin oven suussa istuu punaruskea kissa. Niksu katsoo tulijaa arvostellen, mutta lempeästi. Poikakissalla on ikää viisi vuotta ja virallinen tehtävänimike pehmoterapeutti.
Helsingissä syntynyt Niksu asteli syksyllä 2011 suoraan suurille tassun jäljille. Hänen edeltäjänään toimi Niilo, arvokkaan elämäntyön tehnyt kissavanhus kuoli 17-vuotiaana.
Niilo oli kuuluisa erityistaidoistaan, joista huomiota herättävin oli kuoleman aistiminen. Tarinat kertovat, että talossa kierrellyt Niilo meni aina kuolevan huoneeseen ja oli sairaan vierellä maallisen taipaleen loppuun saakka.
Vaikka Niksu ei ole vielä tässä vaiheessa osoittanut edeltäjänsä kaltaisia aistimuksia, niin kissaherralta löytyy kuitenkin muita vahvuuksia.
Ilo ei ole kiellettyä
Syöpäpotilaiden Hoitokotisäätiön ylläpitämä saattohoitokoti aloitti toimintansa vuonna 1988. Viihtyisän ympäristön keskelle sijoitettu saattohoitokoti on pohjoismaiden ensimmäinen. Talon asiakkaat ovat parantumattomasti sairaita ja usein elämänsä viime vaiheita eläviä ihmisiä.
Johtaja Mirja Jussilan mukaan hoitokodin tärkein tehtävä on antaa potilaille laadukas, kivuton ja tasapainoinen loppuelämä.
– Pyrimme siihen, että kuoleman läheisyydestä huolimatta myös elämä olisi läsnä. Hoitokodissamme ilo ja nauru eivät ole kiellettyjen listalla. Päinvastoin, johtaja Jussila määrittelee.
Tampereen saattohoitokodissa voi aistia pyyteettömän lähimmäisen rakkauden. Talon ammattitaitoinen henkilökunta sekä yli sadan vapaaehtoistyöntekijän ryhmä pitävät huolen, että parantumattomasti sairaat saavat hoitokodissa arvokkaan lopun.
Mottona on ollut: ”Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tekemistä.”
– Unohtaa ei sovi myöskään Niksua, hänen roolinsa on merkittävä. Niksulla on nimittäin taitoja, joita me ihmiset emme opi emmekä hallitse, johtaja Mirja Jussila muistuttaa.
Kyynelten kostuttama turkki
Niksu ei auta ainoastaan kuolevia, vaan myös heidän läheisiään. Erityisesti pienille lapsiomaisille Niksu osoittaa suurta myötätuntoa.
– Niksulla on tapana loikoilla kappelin sohvalla. Kun läheisensä menettäneet omaiset tulevat kappeliin hiljentymään, moni lapsi pysähtyy kissan luo ja itkee ikäväänsä pehmoista turkkia vasten.
Aikuiset hakevat hiljaista lohtua Niksua silittämällä. Usein Niksulle paljastetaan myös syvimmät tunteet, joista päällimmäisinä ovat suru, murhe ja loputon ikävä.
Niksu tekee pitkää päivää, sillä silittelijöitä ja sylissä pitäjiä riittää aamusta iltamyöhään.
Potilaiden ja heidän läheistensä lisäksi Niksu on tassutellut myös hoitohenkilökunnan suureen suosioon. Hoitokodin arvostetulle ja rakastetulle terapiatassulle nimettiin muun muassa omahoitaja.
Arvovaltaisen tehtävän sai hoitaakseen kirpputorivastaavana toimiva vapaaehtoistyöntekijä Tarja. Hänen tehtäviinsä kuuluu huolehtia muun muassa Niksun yleisestä hyvinvoinnista.
– Lepo, ruoka ja rauha ovat asioita, joiden avulla myös Niksu jaksaa tärkeässä tehtävässään, vapaaehtoistyöntekijänä toimiva Tarja sanoo.
Kissakin kaipaa lepoa
Niksu käy kesäteattereissa, osallistuu talon juhliin, retkiin ja kokouksiin sekä viihtyy erinomaisesti myös omissa, vuosittain järjestettävillä syntymäpäiväkekkereillä.
Haasteellinen virkatehtävä lienee ollut osasyynä myös siihen, että Niksu on kerran joutunut sairauslomalle. Diagnoosi oli niinkin yleinen kuin stressi.
– Niksun palattua takaisin töihin, päätimme yhteisesti helpottaa työtoverimme arkea. Elämä laitoksessa ei välttämättä ole aina niin kissamaista, joten rakensimme Niksulle entistä kodikkaammat olosuhteet, Tarja kertoo.
Talon vapaaehtoistoiminnan ohjaaja, laatupäällikkö Johanna Colliander huolehtii vastaavasti Niksun työssä viihtymisestä.
– Olemme äärimmäisen ylpeitä Niksusta ja hänen antamastaan työpanoksesta. Tiettävästi Niksu on ainoa pehmoterapeutti, joka tekee arvokasta vapaaehtoistyötä saattohoitokodissa, Colliander kertoo.
Kommentoi Facebookissa