MEDIA Suomalaisessa mediakeskustelussa on viime aikoina ollut vahvaa vastakkainasettelua, niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. Mediaa on syytetty politikoinnista ja kuinka heidän siteeraamansa tutkijat tuottavat tahallaan vääristeltyä aineistoa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö varoitti ilmiöstä jo kolme vuotta sitten uudenvuoden puheessaan.
”Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.”
Journalistiliiton, Julkisen sanan neuvoston ja Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtajat ovat vaatineet mediakritiikille perusteluja. Heidän mukaansa vihapuhe ja toimittajien maalittaminen vaarantavat sananvapauden sekä kansalaisten luottamuksen uutisiin.
Historioitsija ja nykyinen perussuomalaisten kansanedustaja, filosofian tohtori ja vuonna 2021 Pro Finlandia –mitalilla palkittu tutkija Teemu Keskisarja kirjoittaa nyt kolumnissaan perusteluja mediakritiikille. Hän kertoo olleensa ennen kesää 2023 maan kysytyimpiä kirjoittajia, jolle laajalevikkiset lehdet maksoivat jopa 400-500 euroa liuskasta tekstiä. Nyt on kaikki toisin.
”´Kohujen´ kesänä 2023 olen turhaan tuputtanut valtalehtiin kolumnia, pakinaa, artikkelia, oikaisua, vastinetta… Eivät mene läpi. Toki tekstini saattavat olla julkaisukelvottomia, mutta puoli vuotta sitten ne eivät olleet.”
Keskisarja epäilee kokemansa syrjinnän rakenteelliseksi ja syynä on hänen edustamansa poliittinen puolue. Keskisarja valittiin huhtikuussa 6586 äänellä Uudeltamaalta eduskuntaan perussuomalaisten listalta.
”Persukaapista ulos astuminen pöyristytti entiset julkaisijani. Vaalikarenssi tuli ja meni. Sen jälkeenkin vastuullinen lehdistö harjoittelee teemuiluun nollatoleranssia. Vaikka halpuutan kyhäelmäni ilmaisiksi, julkaisukynnys on ylittämätön, epäpoliittisissakin aiheissa.”
Keskisarja toteaa pärjäävänsä hyvin kansanedustajan palkalla, mutta on huolissaan ”tavallisemmista kirjoittelijapulliaisista”, joiden uran todellinen tai luuloteltu radikalisoituminen tuhoaa.
Onko vihreys valttia asiantuntijoissa?
Median suosimia ja puolestaan perussuomalaisten kritisoimia tutkijoita ovat muun muassa oikeustieteilijä ja professori Martin Scheinin sekä historiantutkija ja filosofian tohtori Oula Silvennoinen. Ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneella Scheininilla on poliittinen SKDL- ja SKP-tausta, mutta hän sanoo olevansa nykyisin liberaali.
Oula Silvennoinen on ollut vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana vuosina 2019 ja 2023, mutta jäi 625 äänellä viimeksi valitsematta Helsingistä. Toisin kuin Keskisarja, vahvoista poliittisista kytköksistään huolimatta Silvennoinen on edelleen valtamedioiden aktiivisesti asiantuntijana käyttämä.
Kriitikot ovat syyttäneet Silvennoista muun muassa keksitystä natsijahdista. Kun nyt paheksutaan sekä natsivitsailua että toimittajien maalittamista, tuntuu erikoiselta, että kesällä 2020 Silvennoinen itse vertasi Twitterissä Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapalan päivityksiä Adolf Hitlerin Mein Kampfiin sekä norjalaisen joukkomurhaajan Anders Behring Breivikin manifestiin.
Suurimman julkisuuden valtamedioissa Silvennoinen on saanut väittäessään kirjassaan Mannerheim-ristin ritarin Lauri Törnin juonineen Suomessa sodan jälkeen natsivallankumousta, mikä uutisoitiin laajasti mediassa. Silvennoinen kuitenkin salasi lähteistä löytyvän täysin vastakkaisen ja väitteen tyrmäävän todistajanlausunnon.
Jos faktojen valikoimiseen vaikuttaa maailmankatsomus, tutkijaa ei voi väittää puolueettomaksi asiantuntijaksi. Journalismilla ei ole silloin myöskään enää ehdotonta objektiivisuuden ja totuudellisuuden vaatimusta, vaan sitä tehdään ideologisista ja subjektiivisista lähtökohdista. Siitä aiheutuu nyt huolen kohteena oleva lukijoiden kritiikki uutisoinnin luotettavuudesta.
Kun Teemu Keskisarjan näkökulma ei sovi toimittajan maailmankuvaan ja tutkija asetetaan mediassa pannaan jopa mielipidekirjoitusten osalta, se kaventaa journalismin moniäänisyyttä. Oula Silvennoinen johtaa seuraavat kaksi vuotta opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan hanketta, jossa kehitetään kansallista strategiaa sananvapauden lujittamiseksi.
Mikä on toimittajien oma puoluekanta?
Jos puoluekanta vaikuttaa valtamedioiden uutisointiin, minkä puolueiden kannattajat ovat toimituksissa vallassa? Sosiaalisessa mediassa jaetaan usein erilaisia diagrammeja, joissa esitetään tarkemmin yksilöimättömään tutkimukseen perustuvia lukuja toimittajien puoluekannoista. Yksiselitteistä tai tieteellisesti luotettavaa tutkimusta aiheesta ei ole kuitenkaan tehty.
Sunnuntaisuomalainen kysyi vuonna 2012 toimittajien suosikkipuoluetta. Kyselyyn vastasi 284 toimittajaa, mutta Yleisradio, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät osallistumasta. Vastanneista toimittajista 26 prosenttia kertoi äänestäneensä vihreitä, kokoomuksen kannatus oli 18 prosenttia. Lähes puolet eli 44 prosenttia kertoi, että ei äänestäisi missään nimessä perussuomalaisia, joiden kannatus oli 2 prosenttia.
Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin puolestaan koulutusalan ja puoluevalinnan yhteyttä Tampereen yliopistossa. Journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden suosituimmat puolueet olivat vihreät 47,7 prosentilla ja vasemmistoliitto 27,3 prosentilla, SDP:n prosenttiluku oli 11,4. Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kannatus oli nolla.
Vuonna 2020 tehdyssä opinnäytetyössä suoritettiin kyselytutkimus journalismin opiskelijoiden arvoista. Mikäli vaalit olisivat olleet tuolloin, vastaajista 31 prosenttia kertoi äänestävänsä vihreitä ja 26 prosenttia vasemmistoliittoa. Journalismin opiskelijoista 70 prosenttia ilmoitti, ettei missään nimessä äänestäisi perussuomalaisia.
Tuoreimmassa vuonna 2023 tehdyssä Worlds of Journalism Study -kyselyyn liittyvässä tutkimuksessa perehdyttiin muun muassa suomalaisten journalistien ammattiarvoihin. Kyselyyn vastasi 453 toimittajaa, jotka olivat eri ikäisiä, useista medioista ja eri puolilta Suomea. Työssäolevat journalistit sijoitettiin vasemmisto-oikeisto-akselille, jolloin 60 prosenttia vastanneista sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle.
- Kari Kallonen on Päivän Lehden päätoimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut Lauri Törnin uusimman elämäkerran. Kirjoittaja ei kuulu mihinkään puolueeseen ja on ollut Suomen Journalistiliiton jäsen vuodesta 1992. Lähteenä käytetty myös Faktabaarin artikkelia.
Lue myös: Paikallislehtien artikkelit ovat suosittuja koko maassa – jos niille vain annetaan mahdollisuus
Kommentoi Facebookissa