Muuttohaukalla siipi maassa – merikotkalla hyvä pesintävuosi

Muuttohaukka pesällään. (Kuva Eetu Sundvall/ Metsähallitus)

Metsähallituksen petolintuseurannan vastuulajit ovat maakotka, muuttohaukka ja tunturihaukka sekä merikotka poronhoitoalueella.

LUONTO Metsähallituksen Luontopalvelut on julkaissut raportin maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä 2024. Petolintujen pesintää on seurattu ja tilastoitu Suomessa 1970-luvun alusta alkaen.

Luontopalvelujen havainnoimat maakotkan pesinnät ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 100–200 onnistuneeseen pesintään per vuosi. Pesivän maakotkakannan koko on 362–496 paria. Tänä vuonna maakotkan pesintä onnistui koko maan mittakaavassa keskinkertaisesti.

– Pesintöjen onnistumisessa alueellista vaihtelua oli jonkin verran. Pesintämenestys oli hyvä Pohjois-Lapissa ja Suomenselällä, mutta heikompaa Etelä-Lapissa, Kainuussa ja osissa Itä-Lappia, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.

Maakotka on iso lintu, jonka siipien väli on yli kaksi metriä. Petolintu syö esimerkiksi kanalintuja, jäniksiä ja poronhoitoalueella poronvasoja, mutta niitä voi olla toisinaan vaikea saalistaa. Isolle linnulle avosuot ovat olleet hyviä saalistusalueita.

– Koska soita on ojitettu kymmeniä vuosia ja suot ovat metsittyneet, ei maakotka enää pysty saalistamaan niissä. Soiden ennallistamiset toki parantavat tilannetta paikallisesti, mutta isossa kuvassa tilanne ei ole hyvä. Myös metsähakkuut vaikuttavat saalistamiseen. Hakkuiden jälkeen metsät ovat aluksi hyviä saalistusmaita avoimuutensa puolesta, mutta myöhemmin tiheitä taimikoita tai nuoria metsiä, joissa maakotka ei pysty lentämään, Sundvall muistuttaa.

Maakotka on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji, joka uhkaa hävitä.
Maakotka on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji, joka uhkaa hävitä. (Kuva Fotolia)

Viime vuosina merikotka on pesinyt poronhoitoalueella yleensä keskinkertaisesti tai hyvin. Tänä vuonna pesimätulos oli hyvä. Merikotkakannan koko alueella oli tänä vuonna 129–146 paria. Pesinnät onnistuivat hyvin Keski-Lapissa ja Koillismaalla, missä ovat alueen vahvimmat kannat. Muualla seuranta-alueella pesintätulos oli keskinkertainen.

– Merikotkat syövät kalaa. Siksi pesimäkaudella, erityisesti kun vesistöt ovat sulana, merikotkalla on maakotkaa vakaampi ravintotilanne ja merikotkan pesinnät onnistuvat maakotkaa vakaammin, Sundvall kertoo.

Tunturihaukan yksittäinen hyvä pesintävuosi suhteessa viime vuosien pesintämääriin ei ole merkki siitä, että kanta olisi lisääntymässä. Tunturihaukka on arktinen laji, joka ei koskaan ole ollut Suomessa yleinen. Petolinnun levinneisyys on vakiintunut Suomessa pohjoisimman Lapin tunturialueille viime vuosikymmeninä. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 18–22 paria. Tunturihaukkojen määrään vaikuttaa riekkojen määrä. Riekko on tunturihaukan tärkein ravinto.

– Vielä 2000-luvun alussa vuositarkastuksissa tavattiin jopa kolmisenkymmentä asuttua reviiriä, mutta viime vuosina määrä on vakiintunut reiluun kymmeneen reviiriin. Tunturihaukan menestykseen vaikuttaa voimakkaasti erityisesti riekkokantojen runsaus. Noin 90 prosenttia lajin ravinnosta koostuu riekoista ja kiirunoista. Riekkokannat vaihtelevat luontaisesti ja muun muassa ilmastonmuutos vaikuttaa riekkoon ja myös sitä kautta tunturihaukkaankin”, erityisasiantuntija Sundvall sanoo.

Muuttohaukan pesintätulos jatkaa laskuaan: tämän vuoden pesintätulos oli toiseksi heikoin 2000-luvulla. Onnistuneiden pesintöjen ja rengastusikäisten poikasten määrä on ollut viimeksi yhtä heikko vuonna 2000, jonka jälkeen Suomen kanta on lähtenyt kasvuun.

– Kevään vaihtelevat sääolosuhteet voivat vaikuttaa paikallisesti pesimätulokseen, mutta kahlaajien vähenemisellä ja sen seurauksena heikommalla ravintotilanteella voi olla merkittävä vaikutus pesintöjen onnistumiseen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sundvall sanoo.

Muuttohaukka elää Suomessa pääosin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pesivän muuttohaukkakannan koko oli tänä vuonna 236–293 paria. Vaikka muuttohaukan tunnettujen reviirien määrä on kasvanut tasaisesti, asuttujen reviirien määrä on ollut hitaassa laskussa.

– Muuttohaukka pesii pääosin suolla ja vaihtaa pesäpaikkaa helpommin kuin risupesiin pesivät lajit. Siksi pesinnän seurantakin on haastavampaa. Tuntemaltamme reviiriltä ei välttämättä enää löydykään pesintää, kun pesäpaikka on vaihtunut, Sundvall kertoo.

  • Koko raportin voi lukea Metsähallituksen verkkosivuilla tästä

Lue myös: Iloisia uutisia – äärimmäisen uhanalaisen naalin pesintä onnistui Suomessa kolmatta vuotta peräkkäin

Kommentoi Facebookissa