Mitalisade ei odota suomalaisia Tokiossa – kisaturistipilkka silti kohtuutonta

Olympiarenkaat Tokion edustalla (Kuva AOP)

Olympiarenkaat Tokion edustalla. (Kuva AOP)

Suomalaisurheilijoiden odotukset eivät ole Tokion olympialaisissa lupaavia. Silti jo itse olympiapaikan saavuttaminen on nykypäivänä kova saavutus, kun ajatellaan Suomen olympiaurheilijoiden heikkoa taloudellista tukea.

OLYMPIALAISET Tokiossa tuskin tullaan kokemaan suomalaista mitalisadetta. Suomen Olympiakomitean tavoitteena Tokion kisoista on neljä mitalia, mutta Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki on rehellisesti myöntänyt, ettei tavoite ole realistinen.

Neljän mitalin tavoite juontaa juurensa vuoteen 2017. Silloin Olympiakomitea asetti olympiadin tavoitteeksi kymmenen mitalia.

Pyeongchangin 2018 talviolympialaisissa suomalaisurheilijat saavuttivat kuusi mitalia. Se oli vähemmän kuin odotettiin, joten Tokion kisojen tavoitteeksi jäi neljä mitalia.

Suomen mitalikandidaatit ovat vähissä. Vahvimmat mitalisuosikit lienevät painija Arvi Savolainen, nyrkkeilijä Mira Potkonen sekä rullalautailija Lizzie Armanto.

Aiempien olympialaisten mitalisteja Suomen Tokion joukkueessa ovat trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela, joka voitti Pekingissä 2008 kultaa, purjelautailussa Lontoossa 2012 hopeaa saavuttanut Tuuli Petäjä-Siren sekä Rio de Janeirossa pronssia nyrkkeillyt Potkonen. Mäkelä-Nummela on viimeisin kesäkisoissa olympiakultaa voittanut suomalainen.

Riossa 2016 Potkosen nyrkkeilypronssi jäi Suomen ainoaksi mitaliksi. Kisoista muistetaan myös masentunut joukkueenjohtaja Mika Kojonkoski, jota netissä pilkattiin Matti Nykäsen kuvaan lisätyllä tekstillä ”Kojonkoski, lopeta se lässytys”.

Kojonkoski puhui Rion kisojen aikaan ”hyvästä fiiliksestä”, mutta mitalitavoitetta hän ei Suomen joukkueelle asettanut. Ymmärrettävästi Suomen kansaa raivostutti, vaikka suomalaisen huippu-urheilun ongelmista ei voi Kojonkoskea yksin syyttääkään.

Tokiossa saatetaan mennä Riostakin alaspäin. On realistinen kauhukuva, etteivät suomalaiset voita Tokiossa yhtäkään mitalia.

Samaan aikaan Ruotsille, Norjalle ja Tanskalle povataan Tokiosta isoja mitalisaaliita. Muilla Pohjoismailla on mitalikandidaatteja useissa lajeissa.

Suomella on Tokiossa tositoimissa vain 46 urheilijaa. Joukkueen koko on kesäolympialaisissa pienin sitten Los Angelesin 1932 olympialaisten. Tuolloin suuret matkakustannukset verottivat Suomen joukkueen kokoa.

Suomen huippu-urheilun tila alkaa yksilölajeissa olla kriittinen. Toki Huippu-urheiluyksikkö on tehnyt korjausliikkeitä ja 2020-luvun edetessä nähdään, onko niistä apua. Ainakaan vielä Suomi ei ole noussut urheilun parhaaksi Pohjoismaaksi, vaikka urheilupomot tällaisia tavoitteita kymmenisen vuotta sitten esittivät.

Suomessa olympialaisissa epäonnistuvia urheilijoita haukutaan kisaturisteiksi. Huippu-urheilu on julkista viihdettä, jossa loppukäyttäjä eli katsoja saa antaa tuomionsa. Hänen rahoistaan touhua kustannetaan.

Kisaturistipilkka on silti kohtuutonta. 1980-luvulta lähtien olympiapaikat on saavutettu tulosrajojen ja rankingin perusteella, eikä kukaan saa kisapaikkaansa lahjaksi. Kilpailu on yhä kovempaa ja olympialaisissa menestyminen vaatii nykypäivänä käytännössä ammattilaisuutta.

Suomalaisurheilijat ovat pudonneet kelkasta taloudellisten syiden takia. Moni olympialaisiin päässyt urheilija on elänyt köyhyysrajalla. Veikkausvoittovaroista urheilijoille on jaettu vain murusia ja yksilölajeissa yksityiseltä sektorilta tulevat sponsorirahat ovat olleet 2010-luvun heikkojen talousvuosien takia kiven takana.

Vähäisten resurssien takia jo olympiapaikan saavuttaminen on suomalaisilta hieno saavutus. Kisaturistiksi haukkuminen on kohtuutonta, suorastaan irvokasta.

Yhdysvalloissa olympialaisissa kilpaillut urheilija saa aina arvostusta. Sana ”olympian” on siellä kunnianosoitus.

Suomessakin olisi syytä lanseerata kunnioittava ”olympiaurheilija”-sana. Jo sillä olisi osaltaan mahdollista kannustaa suomalaisurheilijoita parempiin tuloksiin.

Urheilijoiden syyttämisen sijaan julkinen ruoskinta tuleekin keskittää urheilupomojen ja poliitikkojen niskoille. He ovat pitäneet yllä tehotonta veikkausvoittovaroilla tuettua järjestelmää, joka on tuottanut selvästi huonompia tuloksia kuin rahamäärällä olisi pitänyt saavuttaa. Kaikenlaisten huippu-urheilututkimusten tuotoksiin on palanut miljoonia euroja.

Teksti: Otto Palojärvi, Tokio

Lue myös: Tokion olympialaiset avattiin tyhjille katsomoille – kiistelty tennistähti sytytti olympiatulen

Kommentoi Facebookissa