KOLUMNI Mitä yhteistä on kokoomuksen Laura Rädyllä, Jyri Häkämiehellä, entisillä pääministereillä Paavo Lipposella, Matti Vanhasella ja Esko Aholla?
Kolmen pisteen vihje: Mitä yhteistä on entisillä kansanedustajilla demareiden Mikael Jungnerilla, vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimeksellä ja kokoomuksen Sanna Lauslahdella?
Yhden pisteen vihje: Mitä yhteistä on entisillä upseereilla vara-amiraali Kari Takasella, prikaatikenraali Kari Salmella ja pääesikunnan päälliköllä Markku Kolilla?
Oikea vastaus on se, että edellä mainitut ministerit, kansanedustajat ja upseerit ovat siirtyneet valtion korkeimmista julkisista viroista ilman karenssiaikaa ja omantunnon tuskia edistämään yksityistä etua isolla palkalla.
Miten voi olla mahdollista, että Suomen armeijan upseerit ovat edistämässä hävittäjäkauppoja eri lentokoneyhtiöiden palkkalistoilla? Entisellä pääesikunnan päällikölläkään eivät hälytyskellot soineet, kun hän siirtyi eläkevirkaan Yhdistyneiden Arabiemiraattien asevoimien neuvonantajaksi ja samalla ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi vieraan vallan armeijaan.
Valtioneuvosto, eduskunta ja puolustusvoimat ovat toimineet erinomaisina työnvälitystoimistoina siirryttäessä merkittäviin uusiin huipputehtäviin elinkeinoelämän etujen ajajiksi.
Entinen kokoomuksen puolustus- ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies loikkasi suoraan valtioneuvoston jäsenestä Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtajaksi. Julkisuudessa pikapestiä asettuivat puolustamaan tasavallan presidentti ja juristi Sauli Niinistö. Hän ei nähnyt pikapestissä sitä ongelmaa, että uudessa tehtävässä Häkämies etujärjestöjohtajana teki samoja tehtäviä kuin hetki aikaisemmin yhteisen edun ajajana elinkeinoministerinä.
Samassa junassa Etelärantaan Häkämiestä seurasi hänen erityisavustajansa Kai Mykkänen johtaja-nimikkeellä työtehtävänään ”vaikuttaminen”. Jääviyskysymykset yli kahdenkymmenen tonnin euron kuukausipalkkaa nostava Häkämies sivuutti olankohtauksella sanoen ”en koe olevani jäävi”.
Nyt entinen ministerin avustaja Kai Mykkänen on sisäministerinä ajamassa EK:n etuja. Lobbareiden ikioma pyöröovi virkamiehen tehtävistä edunvalvontaan toimii näköjään molempiin suuntiin. Ensin Mykkänen pystyi hyödyntämään erityisavustajana saamiaan tietoja etujärjestöissä ja nyt hyödyntämään etujärjestön tavoitteita ministerinä. On selvää, ettei kukaan palkkaa henkilöä, jolla ei olisi hyödyllistä tietoa. Onko myytävä tieto luottamuksellista tai jopa salaista?
Keskustan Matti Vanhanen ei epäröinyt erottuaan pääministerin tehtävistä siirtyä Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Hän totesi kuitenkin julkisuudessa, että hän tunnistaa sen ”herkkyyden, mikä liittyy tilanteeseen, jossa entinen pääministeri siirtyy yksityiselle puolelle”.
”Herkkyys” unohtui uudessa työtehtävässä, kun hän ryhtyi ponnekkaasti ajamaan perintö- ja lahjaveron poistamista perheyrityksiltä. Sattumoisin Vanhanen pääministerinä ollessaan oli ajanut samoja tavoitteita. Joku voisi epäillä, että Häkämiehen ja Vanhasen palkkaaminen oli palkinto etujärjestöjen etujen ajamisesta jo ministeritehtävissä.
Yhtä pahalta näytti, kun entinen kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty palkattiin Terveystalo-konsernin liiketoimintajohtajaksi ajamaan sote-uudistusta yksityisen terveydenhuoltobisneksen pussiin.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Viimeksi kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti siirtyi hyvällä omalla tunnolla Lääketeollisuuden toimitusjohtajaksi. Saman puhdasoppisen lobbausliikkeen teki muutama vuosi sitten silloinen vasemmistoliiton kansanedustaja Suvi-Anne Siimes.
Perustuslain mukaan vapautuksen edustajan tehtävästä saa, jos on olemassa ”hyväksyttävät syyt”. Lobbariksi siirtyminen ilman karenssiaikaa näyttää olevan ministereiden ja kansanedustajien mielestä täysin hyväksyttävää.
Lähes kaikissa eurooppalaisissa sivistysmaissa ja Yhdysvalloissa on ministereille, parlamentaarikoille ja korkeille virkamiehille laeissa ja eettisissä säännöksissä määrätty aika, jonka kuluessa he eivät voi siirtyä etujärjestöjen tai yritysten palvelukseen lobbaamaan hallituksen jäseniä, parlamentaarikoita tai virkamiehiä.
Meillä ei ole edes minkäänlaista rekisteriä näistä ”jobbari-vaikuttajista” toisin kuin monissa muissa EU-maissa. Jopa itse EU:ssa on käytössä komission ja parlamentin yhteinen avoimuusrekisteri, jossa on yli 11 000 nimeä.
Viime vuoden alusta on ollut voimassa laki, joka mahdollistaa karenssisopimukset. Tiettävästi ainoastaan kaksi sopimusta on vasta tämän vuoden alussa tehty valtioneuvostossa, eduskunnassa tai puolustusvoimissa. Tämä kertoo paljon maan tavasta ja hyvä veli -verkostojen toiminnasta, joka karmeimmillaan näkyy siinä, etteivät kansalaiset saa tietää, ketkä käyvät tapaamassa kansanedustajia eduskunnassa.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa