KIRJA Toimittaja, valokuvaaja Kimmo Ohtonen on kuvannut ja kirjoittanut luontokirjan suomalaisen metsän kiistattomasta kuninkaasta, karhusta, ja samalla paneutunut kuvaamaan metsää omakohtaisin kokemuksin. Karhu – voimaeläin on ehdolla sekä Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon saajaksi että WWF Suomen Vuoden luontokirjaksi.
Kimmo Ohtonen aloittaa kirjansa vaikuttavalla tarinalla kertomalla yhdeksänvuotiaana tekemästään karkumatkasta metsään. Pieni poika pakeni raivoavaa isäänsä ja vietti yön kesäisessä metsässä välillä peläten, välillä itsensä metsän eläimeksi tuntien ja lopulta kuusen juurella nukkuen.
Aamuyöllä herääminen oksien rahinaan ja karhun kohtaaminen aivan vierestä jättivät pysyvän halun yrittää ymmärtää metsän elämää ja ennen kaikkea sen valtiasta, karhua.
Kirjassaan Kimmo Ohtonen tempaa lukijansa mukaan Kainuun korpimetsiin ja kameransa taikomien mahtavien kuvien avulla esittelee erityisesti karhun elämää metsässä niin lähietäisyydeltä, että lukija tuntee itsekin nenässään metsän ikiaikaisen tuoksun ja sen mystisen voiman tuhansien vuosien takaa.
”Metsässä olen maailmassa, jonka jaan vain luonnon kanssa.”
Karhu jää arvoitukseksi
Karhujen elämää seuratessaan Ohtonen on kohdannut erilaisia persoonallisuuksia, arkoja, kovapäisiä, leikkisiä, aggressiivisia, uhkarohkeita ja itsevarmoja. Hän huomauttaakin, että vaikka karhuilla on lajityypillisiä piirteitä, yksikään ei silti käyttäydy täysin samalla tavalla kuin toinen.
Yksilölliset erot ovat suuria aivan kuten ihmisilläkin. Ehkä siksikin meidän on mahdollista tuntea sympatiaa otsoja kohtaan ja joskus jopa samaistua karhujen mielenliikkeisiin. Vaikka, kuten Ohtonen huomauttaa, karhu jää sitä vuosikausia tarkkailleellekin lopulta arvoitukseksi.
”Kuka olet, metsiemme mystinen jätti?”
Läheltä nähtyjen karhutarinoiden rinnalla Ohtonen kertoo omaa elämäntarinaansa, jossa metsästä tuli hänen turvapaikkansa jo varhain. Hyvin liki tunteitaan Kimmo Ohtonen kertoo myös äitinsä taistelusta syöpäsairautta vastaan ja omasta voimattomuudestaan.
Ymmärrettäväksi käy, että nyt aikuisena hän on palannut metsän turvaan kameroineen ja toisinaan pienessä kuvauskopissa päiväkausia viettäessään itsekin tuntee kuuluvansa luontoon yhtenä sen osana karhun lailla. Metsän jätti puhuttelee kuvaajaansa monin tavoin, myös rauhoittaen:
”Jätin läsnäolo saa levottoman mieleni rauhoittumaan. Minun ei tarvitse miettiä olemustani – voin vain olla.”
Ristiriitainen luontosuhteemme
Luonnontarkkailijalle karhu saattaa olla mystinen voimaeläin, mutta maanviljelijälle ja lampaankasvattajalle pelätty suurpeto, joka halutaan tappaa.
Ja vaikka nykyisin viimeisiä metsissä eläviä suurpetoja ei enää haluta metsästää sukupuuttoon, ”ihminen on antanut sille mahdollisuuden olla olemassa”, kuten Ohtonen kirjoittaa, niin silti meidän suhtautumisemme näihin suurpetoihin, karhun lisäksi myös suteen ja ahmaan on ristiriitainen. Toisaalta niitä kunnioitetaan luontoon kuuluvina olentoina, toisaalta niiden elinpiirikseen tarvitsemaa metsäaluetta ei haluta rauhoittaa, vaan ihminen haluaa siitä usein myös osansa.
”Luonto haastaa meitä. Joudumme jatkuvasti kysymään itseltämme, onko tämä, mikä oli joskus sallittua, enää hyväksyttävää. Miten tekoni vaikuttaa toisiin eläviin olentoihin?”
Kimmo Ohtonen on kirjoittanut kirjan, joka osoittaa meille, että vaikka metsä eläimineen on loppumaton ja rikas tutkimuskohde, se on myös ihmiselle ikiaikainen koti, jossa yhteys alkuperäämme on yhä mahdollinen.
Karhu-kirja on paitsi kiehtova tietokirja luonnosta ja karhusta, myös eläväkielistä kaunokirjallisuutta, joka opastaa lukijansa taitavasti syvälle omaan vihreänhämyiseen maailmaansa.
Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin (Docendo 2016)
Kommentoi Facebookissa