ELÄMÄNTAPAVALMENTAJAT ”Ihmisen tulee elää niin, että muistopuheetkin voidaan pitää eletystä elämästä, ei elämättä jääneestä.”
Näillä ajatuksilla näyttämöltä tuttu Tom Pöysti ja muusikkona villinnyt Mato Valtonen evästävät kanssakulkijoitaan. Ammattipuhujina yhdessä ja erikseen kiertävä kaksikko on ottanut elämäntavakseen puhaltaa uutta vireystasoa suomalaisiin ja joskus jopa rantaruotsalaisiin kanssakulkijoihin.
Yrittäjyys on duo Tomaton mukaan kuin kaksijakoinen mielentila. Hyvänä päivänä kaikki, jopa se naapurin kieroon leikattu piha-aitakin näyttää kauniilta, mutta huonona päivänä olisi parempi, ettei se lähiöpelle nyt vaan erehtyisi käynnistämään sitä järkyttävän rumaa trimmeriään.
– Tämä sama ajatusmalli pätee myös yritysmaailmassa. Päivät eivät ole veljiä keskenään, mutta asiakaspalvelussa murinat kannattaa jättää vaikka lenkkipolulle. Vaikka me kaikki olemme ihmisiä, erehtyväisiä ja hyvin usein jopa tunteellisia, niin tiskin takana olevalta virkailijalta odotetaan aina kymmenen pisteen suoritusta. Niinpä tosiammattilainen joutuu taipumaan moneksi ja taitamaan tarpeen tullen hymyn jopa kyynelten lävitse.
Parivaljakko Pöysti ja Valtonen kertovat elämästä, arjesta, yrittäjyydestä sekä niiden moninaisista haasteista omien kokemustensa pohjalta.
– Minä jos joku olen uinut elämäni varrella todella syvissä vesissä. Välillä olen käynyt pinnalla ja taas uponnut. Jos olisin pelannut korttini oikein, niin tässä heiluisi nyt rikas mies. Mutta, valitsin yrityskauppojen sijaan työn tekemisen ilon. Perustamani yritys karahti komeasti kiville ja meni konkurssiin. Rahakirstu tyhjeni, mutta kokemus oli mitä parhain. Opeista tärkein oli ennen kaikkea se, että kun pelissä on sopiva määrä luovaa hulluutta, hyvä asenne ja loistava tiimi, niin kaikki on mahdollista, Mato Valtonen kertoo.
”Taustapeiliin ei kannata vilkuilla”
Mato Valtosen vuonna 1998 perustama Wapit Oy oli maailman ensimmäinen kaupallisia matkapuhelinpalveluita tarjoava yritys.
– Yrityskauppojen myötä tililleni olisi ropissut huikeat 20 miljoonaa euroa. Mutta, minäpä olinkin erilainen mies ja en myynyt, rock-kukko paljastaa naureskellen.
Herrakaksikko Valtonen ja Pöysti puhuvat mielellään myös menestymiseen tarvittavista työvälineistä.
– Niitä on tasan yksi ja se olet sinä itse. Sen sijaan apuvälineitä on useita, joista paras on tietenkin maalaisjärjellä varustettu hulluus. Kun ihminen lakkaa marisemasta ja kampeaa itsensä ylös sieltä synkkyyden luolasta, niin elämä voi tarjota ihan mukaviakin hetkiä. Matka tarjoaa hienoja sattumia ja jopa elämyksiä, jos vain osaa ottaa niistä kopin.
Omiin kokemuksiinsa pohjautuen kaksikko varoittelee liiallisesta taustapeiliin vilkuilusta.
– Menneisyyteen juuttuja ryöstää oman tulevaisuutensa. Uuteen ei voi kävellä takaperin. Jos haluamme menestyä, meidän on osattava myös uudistua. Mukana pysyminen on kehitystä ja ilman kehitystä putoamme menestyksen rattailta. Tämä on muistettava myös hotelli- ja ravintola-alalla.
Kuusamon Rukalta sekä matkustajalaivoilta matkailualan kokemusta hakenut Tom Pöysti nostaa esiin kuitenkin yhden asian, jota ei saisi liikaa höystää maailman tuulilla.
– Ravintolan paras mainos on helvetin hyvä ruoka! Sen tulee olla niin maukas, että sapuskan perässä tullaan matkojenkin päästä. Makunautintoja ei saada hifistelemällä eikä kastiketippoja roiskimalla, vaan tuoreilla raaka-aineilla ja kapustataidoilla. Ja mitä tulee supisuomalaiseen perunaan tai kotona viljeltyyn porkkanaan; käyttäkää niitä!
Myös Suomen ensimmäistä texmex-ravintolaa perustamassa ollut Mato Valtonen rummuttaa ruuan ja ennen kaikkea hyvän ruuan nimiin.
– Se viidakkorumpu, mikä yhdestä hyvästä annoksesta lähtee, on todella hurja. Varsinkin nyt, kun ihmiset seilaavat somessa ja kuvaavat jokaisen riisinhilun, niin ruokaan kannattaa todella panostaa, Mato muistuttaa.
Asenne ratkaisee!
”Kun tehdään, niin tehdään täysillä!” Tällä tyylillä monissa tuulissa pyörineet Mato ja Tom ohjeistavat myös kanssakulkijoitaan tarttumaan arjen viestikapulaan.
– Käytännössä ihmiset jakautuvat kuitenkin kahdenlaisiin joukkueisiin. Toiset marssivat töihin kuin olympialaisiin ja toiset vastaavasti kuin piirikunnalliseen painiotteluun, mutta katsomon puolelle. Toimintatyyli näkyy herkästi työtehossa, mutta myös suhtautumisessa joukkuetovereihin. Mutta, olitpa sitten olympiaringissä tai painimatsin katsomossa, niin asenne ratkaisee. Kun tahtotila nousee pintaan, niin kuka tahansa voi olla työyhteisön, mutta ennen kaikkea oman elämänsä sankari.
Hyvä työteho ja työn tekemisen ilo on parivaljakon mukaan kuin kumipallo, jolla on tapana pompahdella myös asiakkaiden ulottuville.
– Kun asiat tekee hyvin, oikealla asenteella ja vahvalla ammattitaidolla, niin työvuoro ei varmasti jää yhteen kertaan. Lisäksi täytyy muistaa, että jokainen asiakas on yhtä arvokas ja tärkeä. Tulipa sinne tiskin taakse vaikka herkässä mielentilassa oleva pelle hermanni, niin kaveria tulee kohdella kuin entistä koulutoveria, ystävällisesti, kunnioittavasti ja tuttavallisen kohteliaasti.
Luovuuden asiamiehet korostavat tasavertaisuuden tärkeyttä myös työntekijöiden keskuudessa.
– Laivalla on aina kapteeninsa, mutta työyhteisön vahvuus on se, että siivoojasta huippukokkiin kaikki tervehtivät. Kenelläkään ei ole varaa vetää keisarin roolia, ei edes sillä jokaiseen yhteisöön pesiytyvällä kiintiötollolla. Kun työyhteisö on tiivis, tasavertainen ja yhteistyökykyinen, niin tavoitteillakaan ei ole korkeusmittaria.
Henkiset moniottelijat
Tervehtimisen lisäksi Tom ja Mato nostavat suureen arvoon yhteisöllisen rohkeuden.
– Tähän merittiin ei haeta vuorikiipeilijää, vaan henkisen tason moniottelijaa. Kun työyhteisö uskaltaa olla oma itsensä, kokeilla ja joskus vähän irrotellakin, niin epäonnistumisillakin on pehmeämpi laskeutumismahdollisuus.
Uskalluksesta ja rohkeudesta löytyy kokemuspohjaa myös Mato Valtosella, joka paljastaa alkutahdit Leningrad Cowboysin ja kuuluisan Puna-armeijan kuoron yhteistyölle.
– Tästä ei ole liiemmälti huudeltu, mutta nyt kun tämä tulee julki, niin jokainen voi vapaasti hyödyntää kikkaa myös omissa kuvioissaan. Yhteistyö alkoi supisuomalaiseen tyyliin; me soitettiin niille ja kysyttiin, Mato paljastaa naureskellen.
Tom vastaavasti kertoo oman rohkeutta vaatineen tarinansa laivalta.
– Siellä tämä hierarkia toimii tyyliin kapteeni päättää ja muut tekee. Ja niin sanotut kansimiehet eivät yleensä puhuttele kapteenia suoraan, mutta kerran kävi kuitenkin niin, että tämä aluksen duunari marssi suoraan kapteenin luokse ja sanoi: ”Niin, anteeks nyt vaan, mutta tuo yksi laakeri savuttaa niin perhanasti, että tarttis varmaan tehrä jotain. Tulin vaan kertoon, mutta sunhan tää laivas on!” Meni vain silmänräpäys, kun kapteeni lähti kansimiehen kanssa peräjulukkaa ja näin vahingot jäivät minimiin. Tämä oli sitä aitoa kansalaisrohkeutta, joka raivasi tieltään kaikki arvot, säädyt ja mielistelyt.
Laivalla työskennellyt Tom kertoo myös toisen tarinan, jossa yhdistyivät vastaavasti arvostus, kunnioitus ja tunnustus.
– Erään kerran eräs skånelaista syntyperää oleva kapteeni toivotti matkustajat tervetulleeksi ja kokonaisuus oli suoraan sanottuna aivan hirveää. Ainoat ymmärrettävät sanat olivat ”autokansi” ja ”nam nam”. No, erääseen iloiseen savolaisseurueeseen toivotus kuitenkin osui ja upposi. Kun myöhemmin yksi näistä isännistä huomasi kapteenin, hän astui tämän eteen, katsoi silmiin ja sanoi: ”Hei kuule kapu. Kiitti paljon. Se tuli niin tunteella, suoraan syrämmestä!”
Kirosana nimeltä muutos
Epäonnistuminen kuuluu elämään ja kömmähdyksiä sattuu kaikille. Kuitenkin mokista selviytyminen vaatii kaksikon mukaan pientä hiomista.
– Jos ihminen uskaltaa epäonnistua, niin selviytyminenkin on helpompaa. Vastoinkäymiset kasvattavat, opettavat erilaista arjen hallintaa ja antavat uudet suuntaviivat myös tulevaisuudelle. Jokainen moka on loppujen lopuksi iso voitto.
Pelko epäonnistumisesta ruokkii kuitenkin ihmismielen inhottavinta kummajaista, joka kantaa nimeä heikko itsetunto.
– Sen metsästys ja esiin kaivaminen vaatii vähintään Indiana Jonesin taitoja. Me suomalaiset olemme syystä tai toisesta kansa, joka ei juurikaan henkseleitä paukuttele. Liika vaatimattomuus ei ruoki menestystä, joten jos haluamme, että arkun äärellä sinut muistetaan elämänmakuisesta matkasta, niin nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.
Vaikka kömmähdyksiä hävetään ja itsetuntokin on kadoksissa, niin yritysmaailman rumimpia kirosanoja on puhujakaksikon mukaan kuitenkin muutos.
– Kun tämä sana leiskautetaan ilmoille, se jäätää kaiken ja pilaa tunnelman. Ja kun sanasta toivutaan, isketään käsijarru päälle ja nostetaan kaikki karvat pystyyn. Peräti 24 prosenttia suomalaisista vastustaa kaikkea muutosta. Taustalla on kolme kauheaa mörköä; pelko, laiskuus ja rutiinit.
Muutosvastaisuus näkyy kaksikon mukaan jo kotona.
– Kokeilepas juoda aamukahvisi viereisellä tuolilla. Ei onnistu. Kämppäkin näyttää siltä paikalta aivan kauhealle ja kahvikaan ei maistu. Siirtyminen tutulle tuolille laukaisee jännitystilan ja elämä on jälleen mallillaan. Sama ajatusmalli pätee myös muissa ”muutoksissa”. Kun on aina tehty näin, niin mikä pakko on lähteä hurjastelemaan tuntemattomille teille.
Kuka on idearikkain irrottelija?
Tom ja Mato rohkaisevat ihmisiä kuitenkin irrottautumaan vanhoista kaavoista ja kokeilemaan rohkeasti jotain uutta ja erilaista.
– Antakaa uusille asioille mahdollisuus. Pistäkää vaikka kisa pystyyn ja katsokaa, kuka teistä on se kulmakunnan kovin ja idearikkain irrottelija. Ja tietenkin tämä rohkein palkitaan sitten kehuin, kiitoksin ja kukkasin.
Muutosten lisäksi yritysmaailman peikkokaartiin kuuluu myös tunkeilija nimeltä stressi.
– Se on todellinen paholainen. Jos stressille antaa vallan, se vie kaiken. Työtehot romahtavat nollaan, luovuus mene sykkyrälle ja olemuksella saisi hyvinkin pian kauhuelokuvan pääroolin. Elämä menee puhtaaksi suorittamiseksi. Tiedän kokemuksesta, sillä olen elänyt aikakauden, jossa kaikki on mennyt pieleen ja kunnolla. Olin niin stressaantunut, että toimin kaikessa kuin robotti. Mutta siitä pirulaisesta selvinneenä annan nyt neuvon; jos on stressiä, niin hankkiutukaa siitä eroon. Kääntykää ammattiauttajan puoleen ja hätistelkää se yhdessä pois, Mato Valtonen rohkaisee.
Myös Tom Pöystillä on omat keinonsa stressin selättämiseen.
– Käytän omassa elämässäni eräänlaista koiran filosofiaa; jos et pysty syömään etkä leikkimään sillä, niin pissaa päälle ja jatka matkaa. Tämä muuten toimii.
Kommentoi Facebookissa