MAATALOUS Maija ja Teemu Muuraiskangas kipparoivat Kälviällä sijaitsevaa kuudenkymmenen lypsävän maidontuotantotilaansa.
– Kiinnostus omaan työhön riittää pitkälle, mutta välillä on peilattava tilan toimintaa ja omia toimintatapoja myös ulkopuolisten silmin. Myös terve kriittisyys on hyväksi, pariskunta miettii.
Isännän kotitila on ollut Maijan ja Teemun nimissä vuodesta 2009 lähtien.
– Sukupolvenvaihdoksen jälkeen oli täysin selvää, että tilaa lähdetään kehittämään entiseen tapaan, maitotilana. Lähtökohdat olivat kaikin puolin suotuisat. Eläinaines oli hyvä, pellot kunnossa ja toiminta muutenkin kestävällä pohjalla.
Maija ja Teemu aloittivat tilanpidon varsin nuorina, 19-vuotiaina. Kokemuspohjaa oli kertynyt kuitenkin jo useammalta vuodelta, sillä yhteiset teinivuodet menivät tiiviisti navettahommissa.
– Samalla se oli hyvää harjoitusta tulevaa ajatellen, sillä esimerkiksi minä aloitin kaiken aivan puhtaalta pöydältä. En tiennyt alussa edes sitä, mikä on hieho, Maija paljastaa naureskellen.
Säästeliäästi, vanhaa hyödyntäen
Sukupolvenvaihdoksen aikoihin Muuraiskankaan tilalla oli 28 lypsävää, nuorkarja sekä tiensä päässä oleva parsinavetta.
– Alusta lähtien oli selvää, että tilalle nousee jossakin vaiheessa uusi navetta. Suunnitteluvaihe kesti muutaman vuoden navetoita kierrellen ja ideoita poimien. Vuonna 2013 aika oli kypsä ja tilalle nousi meidän näköisemme, takalypsyasemalla varustettu pihatto. Robotti ei ole meidän juttu, sillä haluamme säilyttää yksilöllisen tuntuman lehmiin, isäntäpari selvittää.
Takalypysaseman paikkaa puoltavat myös sen turvallisuus ja sujuva eläinliikenne, kymmenen lypsy-yksikön voimin lypsykin sujuu nopeasti. Yksilöllinen hoito korostuu myös tilan vasikkapuolella, sillä vasikat ovat erillään muusta pihatosta, tila on talvella lämpimämpi ja myös karsinat ovat normaalia isommat
Uuden lypsypihaton myötä tilan nuorkarja sai toimivat tilat vanhasta navetasta, joka muutettiin kohtuullisen pienin kustannuksin käytännölliseksi pihatoksi.
– Olemme alusta lähtien edenneet tarkan euron taktiikalla, vanhaa ja hyvää hyödyntäen sekä itse tehden.
Lähiruokaa parhaimmillaan
Viimeiset seitsemän vuotta Muuraiskankaan tilalla on edetty määrätietoisesti kohti parempaa eläinainesta ja korkeampia tuotoksia. Työ holsteinpainotteisessa karjassa on tuottanut toivottua tulosta.
– Karjanjalostus on todella pitkäjänteistä työtä. Mitään ei tehdä hetkessä eikä puolivaloilla. Jalostuksesta vastaavana olen kriittinen jopa sonnivalinnoissa. Kun puhutaan esimerkiksi indekseistä, niin kaikkien arvojen täytyy olla yli sata. Jopa luonteen, Maija sanoo.
Jalostussuunnitelman lisäksi Maija-emäntä vastaa myös karjan siemennyksestä.
– Tilasiemennyskurssi kannattaa käydä, vaikka ei itse siementäisikään, sillä siinä oppii tuntemaan lehmän todella läpikohtaisin.
Hyviin tuotoksiin pääsemisen edellytyksenä on myös onnistunut ruokinta. Muuraiskankaan tilalla on käytössä erillisruokinta.
– Olemme olleet vuodesta 2014 lähtien osakkaana Osuuskunta Makuressa, jossa tehdään myös täysrehu itse. Tämä on sitä lähiruokaa parhaimmillaan, kun lähipelloilta tuleva ohraa, kauraa ja rypsiä sisältävä seosvilja puristetaan pelleteiksi omin voimin, ruokinnasta vastaava Teemu-isäntä iloitsee.
Teemun mukaan ruokinta on muutenkin jatkuvan seurannan alla, rehuanalyysejä otetaan usein ja ruokintasuunnitelma tulee Pro Agrialta. Tasalaatuisen ruokinnan varmistamiseksi tilalla on ollut viime vuosina viljelyksessä useampia eri kasveja
– Yhteen lajiin ei kannata turvautua. Kokeilussa on ollut muun muassa herne-vehnäseosta, joka tekee onnistuessaan hyvän sadon. Tällä hetkellä kokeilemme sinimailasta.
Hyvinvointia lisääviä ratkaisuja
Maija ja Teemu sanovat kehittävänsä tilaa hyvin harkiten ja järkevin askelmerkein.
– Aina löytyy paranneltavaa ja myös kehitettävää. Periaatteemme kuitenkin on, että tila pidetään maltillisessa kokoluokassa ja muutenkin sellaisissa mitoissa, että työt voidaan tehdä myös jatkossa kahdestaan. Osin tähän vaikuttaa myös tämänhetkinen maidon tuottajahinta.
Isäntäpari sanoo olevansa lisäksi erittäin innokas etsimään erilaisia työtä helpottavia ja ennen kaikkea eläinten hyvinvointia lisääviä ratkaisuja.
– Kuljemme koko ajan aistit avoimina ja kiertelemme mahdollisuuksien mukaan katselemassa miten muualla tehdään ja toimitaan. Tilavierailut ja pellonpiennarpalaverit ovat maidontuottajan paras yliopisto.
Muuraiskankaan tilan isäntäpari liputtaa myös jaksamisen puolesta.
– Vaikka työstä tykkääkin ja elämä maalla on elämäntapa, niin välillä on hyvä käydä myös tuulettumassa. Luottamus lomittajaan on tärkeä ja lomat kannattaa viettää muualla kuin kotona. Oma jaksaminen on aina suorassa yhteydessä myös eläinten hyvinvointiin.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Kommentoi Facebookissa