JALKAPALLO Suomalaisseurojen menestykset jalkapallon eurosarjoissa ovat laskettavissa yhden käden sormilla. HJK ylsi 1998 Mestareiden liigan lohkovaiheeseen ja 2014 Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.
Mestareiden liigan perustettiin 1992. Sitä ennen pelattiin Euroopan Cup -nimistä turnausta 1955-1992.
Euroopan Cupiin kelpuutettiin Euroopan Jalkapalloliiton UEFA:n jäsenmaiden kansalliset mestarit. Suomellakin oli siis automaattinen pääsy turnaukseen, mutta kyyti oli Suomen mestareilla tavallisesti kylmää. Amatööripelaajilla ei ollut jakoa ammattilaisjoukkueita vastaan.
Lahden Kuusysillä ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia Eurooppa Cupissa kaudella 1985-86. Sitäkin hämmästyttävämpää oli, että joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon ja putosi välieräpeleistä viime hetken maalilla.
Kuusysi voitti 1982-1991 viisi Suomen mestaruutta. Menestystarinan arkkitehtina oli valmentaja Keijo ”Velho” Voutilainen (1936-2014), joka aloitti Kuusysissä 1980, kun seura pelasi vielä ykkösdivisioonassa. Voutilaisen komennossa Kuusysi eli ”Kyykkä” nousi nopeasti huipulle.
Voutilainen oli lempinimensä mukaisesti taktinen nero. Hän osasi käsitellä pelaajia myös henkisesti ja loi Lahteen voittamisen kulttuurin.
Vuonna 1985 Kuusysin joukkueen runko oli ollut jo pitkään koossa. Pelaajat luottivat toisiinsa, eikä Euroopan huippujoukkueidenkaan pelaajia kunnioitettu.
Jugoslavia oli 1980-luvulla Euroopassa merkittävä jalkapallomahti, jonka parhaat pelaajat pelasivat maan omassa pääsarjassa. Silti Kuusysi voitti Eurooppa Cupin avauskierroksella Jugoslavian mestarin FK Sarajevon sekä kotona että vieraissa 2-1.
Voutilainen oli korostanut, että kaksinkamppailuissa piti olla rohkeampi. Pelaajille tehtiin myös selväksi, että europelit olisivat loistavia näyttöpaikkoja kansainvälistä ammattilaisuraa ajatellen, joka alkoi olla 1980-luvun parhaille suomalaispelaajille jo realismia.
FK Sarajevo varmasti aliarvioi Kuusysin. Toisessa ottelussa Ismo Liuksen kaksi aikaista maalia käytännössä ratkaisivat pelin, kun kotijoukkue joutui neljän maalin takaa-ajoasemaan.
Toisella kierroksella Kuusysi sai vastaansa Leningradin Spartakin, joka oli Neuvostoliiton mestari. Leningradissa, nykyisessä Pietarissa, Kuusysi hävisi kahden kyseenalaisen rankkarimaalin myötä 1-2, mutta voitti toisen ottelun Lahden Kisapuistossa marraskuun kylmyydessä 3-1. Lius teki jälleen kaksi maalia ja Jarmo Kaivonurmi ratkaisi lahtelaisten voiton jatkoajalla.
Europelit jatkuivat maaliskuussa. Suomessa sarjakausi oli päättynyt jo lokakuussa ja Kuusysin pelaajistossa oli tapahtunut useita muutoksia, kun esimerkiksi Lius oli siirtynyt Belgiaan. Pelituntuma Kuusysillä oli talvikuukausina olematonta.
Vastaansa Kuusysi sai puolivälierissä Romanian mestarin Steaua Bukarestin. Ensimmäinen ottelu pelattiin Bukarestissa 6. maaliskuuta.
Kommunistidiktatuurin sekoilujen takia umpiköyhäksi ajautuneessa Romaniassakin oli kylmät olosuhteet, eikä Steauan kotikentän nurmi ollut parhaassa kunnossa, mikä osaltaan auttoi Kuusysin maalittomaan tasapeliin.
Suomessa maaliskuu 1986 oli luminen ja kylmä, mutta jalkapallo kiinnosti poikkeuksellisesta ajankohdasta huolimatta. Kuusysi veikin kotiottelunsa 19. maaliskuuta Helsingin Olympiastadionille, jolle peräti 32 522 saapui Kuusysin tueksi hyytävästä kylmyydestä huolimatta.
Kaivonurmi epäonnistui avopaikassa, mutta Steaua ei sekään saanut maaleja ensimmäisen 86 minuutin aikana. Jatkoaika häämötti, mutta Victor Piturca pilasi voittomaalillaan suomalaisjuhlat. Romaniassa Piturca tunnetaan lempinimellä ”Satana”, jollaisena häntä Lahdessakin voisi muistella.
Kuusysi putosi täpärästi välieristä. Niissä Steaua voitti maineikkaan brysseliläisseuran Anderlechtin. Loppuottelussa Steaua voitti itsensä FC Barcelonan oltuaan parempi rangaistuspotkukilpailussa.
Kuusysin täpärä tappio tuntui pettymykseltä, eikä europelimenestystä sen ajan Suomessa hehkutettu ansaitulla tavalla. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin tuntuu hämmästyttävältä, että suomalainen amatöörijoukkue kykeni pudottamaan europeleissä 1985 Jugoslavian ja Neuvostoliiton mestarit sekä pitämään Romanian mestarin, tulevan Euroopan mestarin, puolivälierissä kovilla.
Taso oli itäisen Euroopan maissa todella kova. Pitihän kommunismi Itä-Eurooppaa tuolloin tiukassa otteessaan. Jugoslavian, Neuvostoliiton ja Romanian parhaat pelaajat, jotka olivat valtioammattilaisia, pelasivat seurajoukkuefutista kotimaissaan.
Nykyään suomalaisjoukkueen eteneminen Mestareiden liigan puolivälieriin ei ole realismia. Sarjassa on enemmän osallistujia ja tasoero Euroopan keskikastin maiden pääsarjojen ja Veikkausliigan välillä on valtava.
Steaua Bukarest on yhä historian ainoa romanialainen seurajoukkueiden Euroopan mestari. Romaniassa pelataan yhä korkeatasoista jalkapalloa, mutta resurssit ovat sielläkin verrattain kaukana Euroopan suursarjoista.
1980-luvulla Romania oli vielä kommunistidiktaattori Nicolae Ceaucescun otteessa. Diktaattorin poika Nicu hallitsi Steauaa, jossa valtaosa Romanian maajoukkuepelaajista pelasikin.
Maalivahti Helmuth Duckadam torjui 1986 Euroopan Cupin finaalissa Steaualle neljä rangaistuspotkua. Hän sai palkinnoksi UEFA:lta Mercedes Benz -henkilöauton, jota ei suostunut luovuttamaan Nicu Ceaucescun Valentin-pojalle. Tämän takia Romanian salaisen poliisin väitetään murskanneen Duckadamin kädet.
Duckadamin ura huipputasolla todellakin päättyi kevääseen 1986, mutta hän on kiistänyt väitteet Mersu-episodista sekä käsien murskaamisesta. Hän on painottanut joutuneensa vetäytymään jalkapallokentiltä verenmyrkytyksen takia.
Nicolae Ceaucescu teloitettiin 1989. Nicu Ceaucescu joutui vankilaan 1989, mutta vapautui 20 vuoden tuomiostaan jo 1992 maksasairauden takia. Alkoholismista kärsinyt Nicu kuoli 1996 vain 45-vuotiaana.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Suomi oli lähellä jalkapallon MM-kisapaikkaa – Karpaattien Maradona pilasi unelman
Kommentoi Facebookissa