KARKUREISSU Ylivieskalaisen Jessikan perheessä koettiin uuden vuoden ensimmäisinä päivinä suuria ilon hetkiä ja onnen sekaista hämmennystä, sillä rakas Sulo-kissa palasi takaisin kotiin puolen vuoden karkureissultaan.
Kotiintulo tapahtui kuitenkin mutkien ja lopuksi Raahen Löytöeläinkodin kautta. Ennen loukkuun jäämistään Sulo majaili pyhäjokisen omakotitaloalueen lähimetsässä, josta se hivuttautui pikkuhiljaa näköpiiriin ja tätä kautta turvaan.
Matkassa oli myös paljon onnea, sillä Sulo saatiin turvaan vain vuorokautta ennen kuin lämpötila laski lähemmäs kahtakymmentä pakkasastetta.
– Sulo oli mielessä päivittäin ja missään vaiheessa emme luopuneet toivosta, mutta löytyminen oli kuitenkin suuri ihme. Puoli vuotta teillä tietämättömillä on pitkä aika, joten parempaa uuden vuoden lahjaa emme olisi edes voineet toivoa, Jessika luonnehtii kiitollisena.
Omatoimiretki ei jättänyt yhdeksänvuotiaaseen kissaherraan suurempia kolhuja eikä myöskään näkyvämpiä mielen nyrjähdyksiä. Turkki oli tuuhea, masu pullea ja korvissakaan ei ollut havaittavissa tappelun jälkeisiä repaleita.
– Sulon perusluonteen tuntien, herra on varmasti kiertänyt niin tytöt kuin niistä aiheutuvat rettelötkin kaukaa. Sulo on ollut jo kakarasta lähtien rauhaa ja lellittelyä rakastava mammanpoika, Jessika luonnehtii lemmikkiään.
Ikkunan raosta pakoon
Mutta palataanpa hieman tarkemmin kissahurmurin taustoihin. Ja siitä riittää kerrottavaa, sillä eletty elämä ei ole Sulon tapauksessa mitenkään tapahtumaköyhää. Sulo syntyi hyvin eläinrakkaaseen perheeseen, jossa jokainen karvatassu oli suuri lahja.
Sulo sai viettää onnellisen ja lelurikkaan lapsuuden. Luovutusiän paremmalla puolella Sulo osoittautui kuitenkin sosiaaliseksi erakoksi. Kissaherra viihtyi paremmin itsensä kuin lajitoveriensa seurassa. Toki isäntäväki oli asia erikseen. Heille riitti aina rakkautta, aikaa ja touhun ainesta.
Sulo viihtyi myös kotona, siis siihen saakka, kunnes joutui isäntäperheen reissun takia tilapäiseen hoitoon Jessikalle. Sulo kun ei harrastanut perhematkailua. Vaikka hoitoperhe oli tuttu ja erityisen eläinrakas, niin saman katon alla majailleet lajitoverit ja ennen kaikkea koira eivät jostain syystä päässeet Sulon kanssa samalle aaltopituudelle.
Tai päinvastoin. Niinpä pieni rakonen ikkunassa riitti siihen, että Sulo otti tassut alleen ja livahti karkuun.
– Se oli aivan kauhea tilanne. Eihän sille voinut mitään, mutta kyllä se pahalta tuntui. Etsinnät Sulon löytämiseksi käynnistyivät samantien. Pistimme kuvallisia ilmoituksia niin sosiaaliseen mediaan kuin kauppojen ilmoitustauluillekin. Puskaradio rummutti ja kaikki mahdolliset paikat käveltiin ja autoiltiin läpi. Mitään ei kuulunut eikä näköhavaintojakaan ilmennyt, Jessika muistelee vuosien takaista tapahtumasarjaa.
Karkulainen saunan lauteilla
Aktiiviset etsinnät Sulon löytämiseksi kestivät vuoden ajan. Tänä aikana tuli vain muutama sinnepäin oleva havainto, mutta nekään eivät tuottaneet toivottua tulosta. Kului vuosi ja alkoi toinen, mutta Sulon perhe ei kuitenkaan luovuttanut. Siinä vaiheessa, kun Jessika ja Sulon kotiväki päättivät laittaa ilmoituksen karkulaisesta paikallisen lemmikkieläinhoitolan nettisivuille, alkoi tapahtua.
– ”Löytyneet”-palstallehan se sitten tämä meidänkin veijari ilmestyi. Saunan lauteilla makoili, kylläisenä ja hyväntuulisena. Joku mummo oli pojan löytänyt ja pitänyt hyvää huolta.
Löydettäessä Sulo oli hyvässä kunnossa ja myöskään terveydentilassa ei ollut moitteen sanaa, vaikka karkureissu oli kestänyt 1,5 vuotta.
– Toki Sulo oli alussa arka, mutta luottamus oli varsin pian voitettu. Ruoka ja uni maistuivat entiseen malliin ja jo muutaman päivän kuluttua kissaherra oli täysin entisellään, Jessika kuvailee.
Karkumatkan jälkeen Sulo palasi takaisin syntymäkotiinsa. Vastaanotto oli kaikilta muilta hyvin lämmin, mutta Sulon emo ei ottanutkaan enää poikastaan avotassuin vastaan.
Tuhlaajapoika joutuikin syystä tai toisesta oman äitinsä hyljeksimäksi. Tämän myötä Sulo muutti hoitotätinsä Jessikan perheeseen.
Pako entiseen tyyliin
Arki soljui alkuun ihan mukavasti, mutta lieneekö kulkurin elämä sittenkin jättänyt omat jälkensä, sillä ihmisrakas karvatassu osoitti mieltään lajitovereitaan kohtaan. Ja sitä koiraa myös. Sulosta tuli pakon sanelemana kodinvaihtaja.
Uusi koti löytyi Pyhäjoelta, mukavan kissaihmisen luota. Sulo oli saanut sisäkatin kasvatuksen, joten myös uudessa kodissa Sulon toivottiin viihtyvän sisätiloissa ja uuninpankon lämmössä.
Mutta Sulo päätti kuitenkin toisin. Itselliseen elämään tottunut kissa viihtyi uudessa kotiosoitteessaan tasan yhden päivän ja kun sopiva hetki koitti, niin kaupungin kasvatti otti jälleen tassut alleen. Ja pako suoritettiin entiseen tyyliin ikkunasta.
Pakohetkellä elettiin vuoden 2020 kevättä, tarkalleen ottaen toukokuuta. Vasta kun kesä alkoi taittua syksyn puolelle, Sulo antoi ensimmäisiä merkkejä itsestään Pyhäjoen keskustan liepeillä asuvalle perheelle. Siilejä ruokkiva eläinrakas perhe alkoi ihmetellä piikikkäiden ystäviensä viivästynyttä talvihorrokseen vetäytymistä.
– Ihmeteltiin toki, kun ruokaa meni lähes entiseen malliin. Tulimme kuitenkin siihen johtopäätökseen, että poikkeuksellisen lämmin syksy on tuonut muutoksia myös siilien vuosirytmiin.
Tällä ajatusmallilla perheessä jatketiin siilien ruokkimista, kunnes lokakuun tietämillä perheen äiti kuuli lähimetsästä kissan naukumista.
– Aluksi ajattelin, että se on naapurin Armi-kissa, mutta jäin kuitenkin miettimään, koska Armi ei yleensä juuri puhele mitään.
Ja naapurin kissaksi metsässä piileksijää luultiin siihen saakka, kunnes kulkuri tepasteli ensimmäisen kerran näytille.
– Tulimme lenkiltä ja pihapolulla asteli vastaan täysin vieras kissa. Naukaisu paljasti kuitenkin äänen tutuksi eli yhdistimme sen heti metsässä olijaan, perheen äiti kertaa.
Juttuvinkki: Löytökissat Mimosa ja Leo saivat loppuelämän kodin – ”Kaksikko toi valon taloon”
Tyttö olikin pullea poika
Ensinäyttäytymisen jälkeen kulkija alkoi viihtymään yhä tiiviimmin talon pihapiirissä ja ensisijaisesti pihavaraston ulkoterassilla. Sinne pienelle kulkijalle laitettiin myös ruokaa sekä nikkaroitiin lämpöeristetty maja pehmeine peteineen.
Samalla ystävällismielisestä kulkurista otettiin kuva sosiaaliseen mediaan ja ryhdyttiin tätä kautta etsimään kotia. Arkaa, mutta muuten hyvin ihmisläheistä kulkijaa luultiin alun alkaen tytöksi ja vieläpä pieniin päin olevaksi sellaiseksi.
– Masu oli sen verran pullea ja olemus muutenkin hyvin tyttömäinen, että pentuja odottavaksi kisuksihan me sitä luultiin. Ja niin luuli myös moni muu, talonväki hymähtää.
Joulukin tuli ja meni, mutta kulkurille ei runsaasta rummutuksesta huolimatta löytynyt omistajaa. Ja kun kukaan ei tunnistanut omakseen, talonväki hankki Raahen Löytöeläinkodilta loukun, sillä olihan kissa saatava talven alta turvaan.
Kulkurista tuli päivä päivältä kesympi. Kisu, joka nimettiin Ainoksi, kulki tiiviisti perässä, naukui, pukki, pörisi ja antoi ottaa jopa syliinsä. Kulkija oli kuitenkin sen verran varautunut, että talon sisätiloihin vieminen ei yrityksistä huolimatta onnistunut.
Tuli vuodenvaihde paukutteluineen ja se aiheutti todella paljon ylimääräistä mielenpainetta. Tässä vaiheessa talonväki vielä luuli, että pentuja odottava tyttö on viimeisillään ja voi saada räiskinnästä jopa keskenmenon. Huolta lisäsi entisestään myös se, että kulkurista ei ollut vuodenvaihteen aikaan kahteen päivään minkäänlaista havaintoa.
Toki ruokakuppi oli tyhjentynyt ja tyhjyyttään komeili myös tallin perälle viritetty loukku. Siellä vieraili heti ensimmäisenä iltana puolen tunnin ajan naapurin Paavo. Satunnaisesti ulkoileva kollipoika ei loukusta juuri piitannut. Söi vain eväät ja odotteli kiltisti pois pääsyä.
Maailmanvalloitukset on tehty
Heti uudenvuoden jälkeen pihavaraston ulkoterassille ilmestyi tuttu karvakaveri. Missä lienee pari päivää seikkaillut, mutta siinä se nyt oli. Ja onneksi oli, sillä jo seuraavaksi päiväksi oli luvassa reipasta lämpötilan laskua.
Talonväen huoli kasvoi entisestään ja käyttöön otettiin uudet suunnitelmat. Loukku siirrettiin ja viritettiin pihavaraston ulkoterassille, ruokaa sisälle ja houkutusnappuloita pitkä rivi ulkopuolelta sisälle asti.
Vain tunti uuden suunnitelman käyttöönotosta luukku napsahti kiinni ja kulkija oli turvassa. Reissulainen toimitettiin Raahen Löytöeläinkotiin, jossa selvisi, että tyttö olikin leikattu ja sirutettu kollipoika. Ja heti seuraavana päivänä ilouutiset saivat jatkoa, kun reippaalle kulkijalle löytyi myös se kovasti kaivattu oma perhe.
Puolen vuoden karkureissu päättyi Sulon kohdalla onnekkaasti. Kissa selvisi ristiretkeltään vähäisin vammoin, mutta univelkaa syntyi senkin edestä.
– Jo samana iltana, kun Sulo tuli kotiin, poika kellahti vällyjen väliin ja nukahti. Aistittavissa oli pientä varautuneisuutta, mutta muuten kaikki lähti rullaamaan mallikkaasti.
Tuoreimman tiedon mukaan Sulo ei sopeutunut kuitenkaan elämänrytmiin muiden eläinten kanssa, joten kollipoika on muuttanut ainoaksi lemmikiksi Jessikan lähisukulaiselle.
– Sulo on luonteeltaan kuin lempeä leijonakuningas. Hän haluaa istua valtaistuimellaan yksin ja hallita sieltä alamaisiaan yksin. Sulolla on sen verran myös seikkailijan verta suonissaan, että on parempi, että kollipojalla ei ole muita karvakavereita kuin pehmonalle. Nyt on tärkeintä, että maailmanvalloitukset ovat Sulon osalta tehty ja poika saa viettää loppuelämänsä omassa kototuvassa köllötellen.
Kommentoi Facebookissa