KOLUMNI Valtio on jakanut Business Finlandin kautta veronmaksajien rahaa satoja miljoonia niin sanottua koronatukea vääriin ositteisiin. Tukimiljoonia ovat kaverikapitalismin nimissä saaneet poliitikot, sukulaiset, tv-julkkikset ja ystäväyrittäjät itse tai lähipiiri. Tukihaaskalle ovat löytäneet tiensä konkurssikypsät yhtiöt, pöytälaatikkofirmat ja olemattomalla liiketoiminnalla pyörineet yritykset.
Toisaalta verorahoja on jaettu jopa erinomaisesti kannattaville pörssiyhtiöille ja menestyneille lobbausfirmoille. Verotukiavustusten jakaminen on naamioitu ”yritystoiminnan kehittämiseen”, joka käytännössä on tarkoittanut sitä, ettei saajien joukossa ole juuri koronaviruksesta kärsineitä yrityksiä.
Business Finlandin pääjohtaja Nina Kopola kertoo lohdullisesti julkisuudessa, että kahvilatoimintaa voi myös kehittää ja sanoo: ”En koe, että työssämme olisi ollut puutteita.” Työ- ja elinkeinoministeri keskustan Mika Lintilä rientää julkisuudessa vakuuttamaan veronmaksajille, että Business Finlandin epäselvyyksiä tutkimaan perustetaan työryhmä. Parhaiden poliittisten perinteiden mukaisesti se tietää korruption kieltämistä ja hautaamista hamaan tulevaisuuteen.
Jo Juha Sipilän hallituksessa Lintilä yritti leikata neljän miljardin yritystukia puoluetoverinsa Mauri Pekkarisen johdolla. Leikkausoperaatio meni tietenkin mönkään, kun Pekkarinen kyseli tukea saaneilta yrityksiltä itseltään leikkaustarpeita.
Business Finland antoi sata tonnia avustusta miljoonavoittoja takovalle lobbausfirma Miltton Groupille, joka on puolestaan myynyt palveluksiaan Business Finlandille. On vaikea keksiä, mikä olisi enemmän rakenteellista korruptiota.
Hyvä veli -yhtiö on tunnettu siitä, että siellä ovat isolla palkalla olleet tekevinään työtä ministerien entiset erityisavustajat ja neuvonantajat: Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen erityisavustaja Matti Hirvola, Jyrki Kataisen oikea käsi Jussi Kekkonen, Ville Niinistön entinen puoliso Maria Wetterstrand sekä erityisavustaja Elina Moisio, kuin myös Mari Kiviniemen ja Matti Vanhasen luottonainen Anna-Mari Vimpari. Kaikille näille herran valituille on yhteistä vasemmalta alkaen ulottuen vihreisiin ja kokoomukseen puoluetausta ja se, ettei heille oikea työ ole maistunut.
Lobbausfirma Miltton Groupin sisäpiiriin kuuluvat myös Nokian miljonäärieläkeläinen Jorma Ollila, aisaparina Milttonin tytäryhtiö Nordic West Officessa on kokoomuslainen Risto E.J. Penttilä. Miltton Networksin johtoon teki puolestaan pikavisiitin entinen puolustusministeri ja nyt ”vaikuttajaviestintäosaamista konsernitasolla” tekevä RKP:n Stefan Wallin, kun edellinen toimitusjohtaja Eeva Kalli – Kiviniemen ja Vanhasen entinen EU-neuvonantaja, Olli Rehnin avustaja ja Pekkarisen erityisavustaja – valittiin keskustan kansanedustajaksi. Miltton Networksilla työskenteli ennen kansanedustajuuttaan myös Eveliina Heinäluoma.
Vaikuttava poliittisten broilerien nimikaarti kertoo yksiselitteisesti, että miljardien yritystukia jaetaan poliittisin perustein ja siksi läpimätä järjestelmä on voimissaan vielä helvetin jäätymisen jälkeenkin.
Vuosisadan vedätys koronatukien muodossa tarjoaa nyt mahdollisuuden Business Finlandin pääjohtajalle Nina Kopolalle ja ministeri Mika Lintilälle kantaa vastuu verorahojen haaskaamisesta ja erota. Tätä saamme varmasti odottaa Messiaan toiseen tulemiseen asti.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa