SUOMI 100 Muodinmukaisiin farkkuihin pukeutunut Harry Backlund, 74, nojailee pulpettiveneeseen ja pitää suomenruotsalaisen myyntipuheen yhdestä yrityksensä myyntituotteista.
– Tällainen minullakin on. Oli myös ennen konkurssia. Pysyy varmasti pinnalla ja ei keinuta lounaita rinnuksille, monialayrittäjä veistelee hyväntuulisena.
Oravaisissa vaikuttava Harry Backlund ei pidä ensimmäistä myyntipuhettaan, sillä miehellä on takanaan lähes 60 vuotta kestänyt yrittäjäura.
– Vuosikymmeniin mahtuu monenlaisia sävyjä. Paljon iloa, mutta valitettavan paljon myös surua. Murheista suurin oli Oravaisten talotehtaan konkurssi, joka vei koko omaisuuteni. Jäljelle jäi vain vaatteet ja puhdas omatunto, yrittäjä Backlund taustoittaa hiljaisena.
”Rakensimme kokonaisen kaupungin”
Rakennusmestariksi kouluttautunut Backlund perusti ensimmäisen elementtitalotehtaansa jo vuonna 1974. Neljä vuotta myöhemmin Oravaistaloksi nimetyn talotehtaan toiminta laajeni ja tehdas alkoi valmistaa ensimmäisenä Suomessa niin sanottuja suurelementtitaloja.
– Töitä riitti, sillä tilauksia tuli myös rajojen ulkopuolelta. Erityisesti vuonna 1980 avautuneet Neuvostoliiton markkinat olivat tehtaallemme varsinainen päävoitto. Suurin kauppa itänaapuriimme oli kokonainen kaupunki. Toimitimme erämaahan rakennettavaan, 7 000 asukkaan kaupunkiin kaikki rakennukset. Kyseessä ei ollut mikään nappikauppa, sillä veimme kohteeseen yhden vuoden aikana 1 852 rautatievaunullista tilaelementtejä, Harry Backlund selvittää.
Backlundin johtamalla, yli 200 henkilöä työllistävällä Oravaistalolla oli toimituksia myös länsimarkkinoille, kuten Norjaan, Ruotsiin ja Englantiin.
– Tuotannostamme meni noin 85 prosenttia vientiin ja valtaosa siivusta oli neuvostoliittolaisten varassa. Itäystäviemme ansiosta nousimme 80-luvun puolivälissä taloteollisuuden vientimarkkinoilla viiden suurimman suomalaisen rakennusliikkeen joukkoon, Backlund kertaa.
Markkinat karkasivat alta
Samoihin aikoihin kun vienti veti, Harry Backlund hankki veljensä kanssa talotehtaan rinnalle uusiksi tukijaloiksi Suomen toiseksi suurimman kettu- ja minkkitarhan, metalliteollisuusyrityksen sekä betonielementtitehtaan. Veljeksillä oli jo entuudestaan myös yhteinen rakennusliike.
Oravaisten talotehtaan perustaja ja entinen pääomistaja Harry Backlund palaa ajassa vuoteen 1988 ja elämänsä synkimpään ajan jaksoon.
– Kaikki mureni hetkessä. Neuvostoliiton markkinat loppuivat kuin seinään ja vienti romahti. Samaan aikaan korkokulut karkasivat käsistä. Myöskään pankit eivät enää uskoneet mahdollisuuksiimme, sillä pelastusrenkaaksi ajateltu turkistalouskin oli ajautunut suuriin vaikeuksiin.
Backlundin ansiokkaasti luotsaama talotehdas asetettiin konkurssiin tammikuun 8. päivänä vuonna 1988. Henkilökohtaisten takaustensa vuoksi Harry Backlund menetti yritysryppään kaatuessa koko omaisuutensa.
– Rytäkässä meni talo, autot, veneet sekä maa- ja metsätilat. Jäljelle jäi vain päälläni olleet vaatteet, yrittäjä Backlund muistelee.
”En häpeä konkurssiani”
Konkurssi oli tuolloin 46-vuotiaalle kahden lapsen isälle kova isku, mutta ei elämänloppu.
– Yritys ei kaatunut toimitusvaikeuksiin tai huonolaatuisiin tuotteisiin, joten minulla ei ollut mitään syytä kantaa häpeän viittaa. Olin tyhjä mies, mutta jäljellä oli kuitenkin pääomista paras; usko itseensä ja omiin kykyihin.
Konkurssipesä myi tehtaan ruotsalaiselle perheyritykselle ja Harry nimitettiin paikallisjohtajaksi. Toimenkuva kesti kuitenkin vain hetken, kun perheyritys myi tehtaansa yllättäen eteenpäin.
– Ehdotukseni uusista toimintalinjauksista eivät miellyttäneet uusia omistajia, joten päätin siirtyä muihin tehtäviin. Vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä. Konkurssin tehnyt mies ei ollut työmarkkinoilla ykkösvaihtoehto, joten tein vuonna 1990 uuden aluevaltauksen ja ryhdyin torimyyjäksi.
Harry sai tutulta pankinjohtajalta lainan, jolla hän osti 35 000 kappaletta hyvälaatuisia farmarihousuja.
– Vuodessa myin varaston tyhjäksi. Kate oli sen verran hyvä, että usko yrittämiseen alkoi palautua. Lattiatason bisnes sai jatkoa, kun eräs varakas ystäväni kauhisteli elämäntilannettani ja takasi lainan uudelle liiketoiminnalleni. Ostin konkurssiin menneen huoltoaseman, jonka pyörittämisestä tahkosin leivän pöytään seuraavat kahdeksan vuotta.
Takaisin lähtöruutuun
Harry Backlund ehti olla rakennusteollisuuden ulkopuolella reilut 10 vuotta, kun 2000-luvun alkumetreillä kunnallispoliitikko Backlundille tarjoutui mahdollisuus palata takaisin lähtöruutuun.
– Ehdotin kahdelle varoissaan olevalle liikemiestuttavalleni uuden, valmistaloihin erikoistuvan talotehtaan perustamista. Minulla oli valmiit piirustukset ja hankkeeseen tarvittava tietotaito. Vain miljoonan euron alkupääoma puuttui.
Kunta rakensi yritykselle toimitilat vanhan talotehtaan viereen ja toiminta nytkähti vauhdilla käyntiin. Kysyntä muuttovalmiille pientaloille oli niin kova, että talotehtailijaksi palannut Backlund osti entisen tehtaansa tyhjilleen jääneet toimitilat takaisin ja otti samalla käyttöön vanhan nimen Oravaistalot.
– Paluu tutuille poluille tuntui hienolta. Vuonna 2008 päätin vetäytyä kuitenkin eläkkeelle, joten myin talotehtaan liikemiesystävälleni. Vapaaherran päivät eivät oikein miellyttäneet, joten tein kolmen vuoden jatkosopimuksen, ostin kymmenen prosenttia talotehtaan osakkeista ja palasin takaisin toimitusjohtajaksi.
Jatkopestin päättymisen aikoihin Harry Backlund sai ansaitsemansa läksiäislahjan, kun yrityskaupat Kannustalon kanssa saatiin onnekkaaseen päätökseen. Tässä vaiheessa Backlund ajatteli palkita itsensä leppoisilla eläkepäivillä, mutta toisin kävi.
Oravaisissa pitkään toiminut venetehdas oli ajautunut konkurssiin ja näytti siltä, että valmistus oli siirtymässä muualle.
– Tein tarjouksen ja ostin tehtaan itselleni. En kadu päätöstäni, vaikka venekauppa ei käynytkään odotusten mukaisesti. Ajan venebisneksen telakalle, sillä ympyrä on pikkuhiljaa sulkeutumassa. Olen palannut takaisin rakennusalalle, sillä nyt pidän myyntipuheita ikkunoista, ovista ja erilaisista lasituksista, yrittäjä Harry Backlund selvittää tyytyväisenä.
Kommentoi Facebookissa