SOTAHISTORIA Tasan 80 vuotta sitten Lapissa koettiin jatkosodan raaimmat hyökkäykset. Karjalan rintaman neuvostopartisaanit iskivät Seitajärven ja Lokan kyliin ja tappoivat verisissä iskuissa lukuisia siviilejä, pääasiassa naisia ja lapsia. Partisaaneja ei koskaan tuomittu sotarikoksista.
Karjalan kansallisarkiston mukaan partisaaniosastoihin kuului kaikkiaan 5 101 henkeä, joista 1700-1800 oli aina samaan aikaan palveluksessa. Tutkijat ovat arvioineet neuvostopartisaaneissa olleen suomalaisia ja karjalaisia jopa 15 prosenttia. Mukana oli rajan yli paenneita punakaartilaisia, pohjoisen korpikommunisteja sekä amerikansuomalaisia työväen paratiisia rakentamaan matkanneita.
Partisaaniosastoja oli Suuren isänmaallisen sodan aikana Karjalan rintamalla kaikkiaan 35, joista ensimmäinen kantoi suomalaisen punaupseerin Toivo Antikaisen nimeä. Myös suomalaisia entisiä punakaartilaisia toimi partisaaniosastojen päällikköinä, Bruno Lahti komensi Taistelulippua ja Toivo Suotaila Poljarnikia.
Suomalaiset toimivat myös tiedustelijoina. Suomalaismiehet Niilo Rajala ja Otto Ylilokka lähettivät radiolla tietoja partisaaniesikuntaan, kun Bolshevik Zapoljarja -partisaaniosasto hyökkäsi elokuussa 1943 Yliluiron ja Uulalan taloihin. Partisaanit tappoivat talojen emännät ja ottivat vangiksi piian, joka ammuttiin jo paluumatkan alussa.
Partisaanit sytyttivät myös talon palamaan, jolloin alle kolmevuotias pieni poika ja kolmeviikkoinen vauva paloivat kuoliaaksi.
Jatkosodan verinen heinäkuu
Laukaukset ja konetuliaseiden rätinä herättivät Savukosken kunnan reunamilla sijaitsevan nukkuvan Seitajärven kylän 7.7.1944 kello 3.30. Partisaaniosastot Bolsevik ja Poljarnik olivat tunkeutuneet Suomeen yhdessä Stalinets-osaston kanssa, joka oli erkaantunut muista Sotatunturin jälkeen.
Poljarnikin johtajana oli Daniil Podopljokin, joka johti hyökkäystä Seitajärven kylään, Bolsevikia komensi Georgi Kalashnikov. Seitajärvelle iskeneitä partisaaneja jahtaamaan lähti Osasto Saun joukkue, johtajanaan Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi.
Alakulppi oli varma, että surmatut naiset ja lapset oli myös raiskattu. Sodan jälkeen Yhdysvaltoihin niin sanottujen Marttisen miesten mukana siirtynyt sotasankari yritti tuloksetta saada YK:n komissiota tutkimaan tapahtumia sotarikoksena.
Heinäkuun 14. päivä 1944 kello 17.45 Lokan kylässä käynnistyi yhtä julma hyökkäys Vasili Gontarenkon johtaman Stalinetsin toimesta, nyt takaa-ajajina oli erityisesti luutnantti Paulus Niemen joukkue. Viikon sisällä partisaanit surmasivat Lokassa ja Seitajärvellä 37 asukasta. Heistä valtaosa oli lapsia ja naisia.
Alakulppi kertoo Seitajärven hyökkääjiä takaa-ajettaessa suomalaisten havainneen, että neuvostopartisaanien joukossa oli suomen kielen taitoisia henkilöitä. Lokan partisaani-iskussa vahvistui karulla tavalla se katkera tosiasia, että partisaanien mukana oli todellakin myös suomalaisia.
Kolmas suomalaispartisaani paljastuu
Erityisesti Lokan tapahtumia tutkinut sodankyläläinen toimittaja ja kirjailija Tuure Neitola on julkaissut aiheesta uunituoreen kirjan Sompion suomalaiset partisaanit. Neitolalla on ollut omakohtainen syy selvittää varsinkin pohjoisessa ristiriitaa aiheuttaneita tapahtumia.
– Olen miettinyt tätä kysymystä vuosia, sillä yksi hyökkääjäosaston oppaista, Uljas Hyötylä, oli oma sukulaiseni. Hän oli isän serkku ja he olivat tekemisissä toistensa kanssa 1930-luvulla. Samalla tavalla yksi uhreista Senja Neitola oli isäni serkku, Tuure Neitola kertoo.
Lokkaan iskeneet partisaanit ottivat vangiksi pikkutytön, joka pääsi palaamaan Suomeen puolentoista vuoden kuluttua Punaisen Ristin avulla. Hänet tunnettiin aikuisiällä nimellä Helinä Välitalo. Välitalo tunnisti ainoassa antamassaan haastatteluissa partisaanien mukana olleista suomea puhuneista Hyötylän sekä Sven Lokan, kolmannen nimeä hän ei halunnut kertoa.
Uljas Hyötylä oli loikannut Neuvostoliittoon Välitalon velipuolen Matti Mannisen kanssa, joka kuitenkin surmattiin Josif Stalinin puhdistuksissa. Nyt Neitola paljastaa kolmannen miehen nimen, hän oli Arvid Erkkilä. Erkkilä oli Helinä Välitalon äidin lapsuuden leikkitovereita ja myös sukua.
Tuure Neitola tuntee Uljas Hyötylän tyttären, joka vahvistaa isänsä värvätyn vankileiriltä. Hyötylä haavoittui myöhemmin sodassa ja kantoi loppuelämänsä kehossaan kranaatinsirpaleita.
Sven Lokan osallisuus on haluttu kiistää sillä perusteella, että hän oli vankileirillä. Neitola on varma, että Hyötylän tavoin myös Sven Lokka värvättiin vankileiriltä. Venäjän viranomaiset ovat vahvistaneet, että hän ei ollut Tseljabinskin leirillä 1944, kun Seitajärvi ja Lokka tuhottiin.
”Miksi minua ja Sven Petrovitsia pitää syyttää?”
Sven Lokka toimi myöhemmin tulkkina eräälle suomalaiskirjailijalle partisaanihaastatteluissa. Näiden haastattelujen mukaan suomalaiset eivät osallistuneet partisaani-iskuihin. Koska Uljas Hyötylän osallistuminen iskuun on sataprosenttisen varmaa, Sven Lokan tulkkaamat haastattelut eivät ole ainakaan siltä osin totta.
Neitola on saanut käytettäväkseen myös Helinä Välitalon aiemmin julkisuudelta tuntemattoman kirjeenvaihdon Uljas Hyötylän tyttären Ljudmilan kanssa. Erikoista tapauksessa on panttivangiksi joutuneen pikkutytön myöhempi suhtautuminen veritöitä tehneisiin partisaaneihin.
Alkuperäisessä Sompio-lehden artikkelissa Välitalo kertoo vielä näin:
”Purin vihaani heille ja huusin, miksi he tappoivat naisia ja lapsia ja miksi he eivät voineet antaa minun mennä! Yksi partisaaneista puhui hyvää suomea ja vastasi minulle: ´Lapsi raukka, kylä on poltettu ja ihmiset tapettu, minne sinä menisit? Me viemme sinut parempaan maahan ja sitten kun rauha tulee, voit palata´.”
Kirjeessä Välitalo kertoo olevansa vastoin yleistä käsitystä hyvä ystävä Sven Lokan kanssa, eikä hänellä ole surmatöistä huolimatta yllättäen mitään partisaaneja vastaan. Hän kokee joutuneensa itse syytetyksi.
”Miksi minä haluaisin kertoa hänestä jotakin huonoa? Minä en kertonut huonoa! Minä puhuin vain asiasta. Miksi minua ja Sven Petrovitsia pitää syyttää tästä? Että he olivat partisaaneja? He olivat vain sotilaita, jotka puolustivat omaa maata Neuvostoliittoa Suuressa isänmaallisessa sodassa. He eivät olleet terroristeja eikä sotarikollisia.”
Jatkosodan Siviiliveteraanit ry:n mukaan partisaaniosastot iskivät jatkosodan aikana noin 45 kertaa siviilejä vastaan, iskuissa menehtyi noin 180 suomalaista siviilihenkilöä. Partisaanien omien taistelukertomusten sisältämät selvitykset iskujen kohteista ovat totuusarvoltaan useimmiten lähes mitättömiä.
Lue myös: Suomalainen entinen kansanedustaja taisteli neuvostopartisaanina – sota päättyi Äänisen aaltoihin
Kommentoi Facebookissa