POLTTOAINE Laukaan Leppävedellä sijaitseva maatila on edelläkävijä biokaasun tuottamisessa sekä erilaisten biokaasuun liittyvien teknologioiden hyödyntämisessä.
Oma tankkausasema on näkyvimpiä osia uusiutuvan energian ympärille rakennetusta toimintamallista. Tilan tuottamaa biokaasua käytetään energiaomavaraisen maatilan lämmön ja sähkön tuotantoon sekä myydään myös autoilijoille. Biokaasusta puolet jalostetaan lannasta ja loput jätteistä.
Kaiken takana on lypsykarjatilan isäntä, Erkki Kalmari. Teknikon koulutuksen hankkinut Kalmari on sanan varsinaisessa merkityksessään alansa edelläkävijä ja biokaasun Pelle Peloton.
Hän on kehittänyt muun muassa biokaasun puhdistimen sekä rakentanut tilalleen Suomen historian ensimmäisen biokaasujalostamon. Vasta viime viikolla EU-komissio linjasi, että biopolttoaineiden kysyntä pyritään moninkertaistamaan.
Täysillä vastatuuleen
Erkki Kalmarin kehittämälle biokaasupuhdistimelle on hankittu myös patentit niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tilan ensimmäinen puhdistamo otettiin käyttöön jo vuonna 2002.
– Tie tähän päivään on ollut todella kuoppainen. Biokaasu herättää syystä tai toisesta suuria tunteita ja sen arvostus on edelleen lähes olematon, Kalmari määrittelee.
Kalmarin mukaan sen sijaan Ruotsissa liputetaan biokaasun puolesta.
– Siellä on noin 60 000 biokaasuautoa ja kunnallisliikennekin pelaa täysin biokaasun voimin. Suomalaisten kohdalla voidaankin tämän energiamuodon kohdalla puhua puhtaasta asennevammasta, Kalmari harmittelee.
Kalmari nousi suuren kansan tietoisuuteen 2000-luvun alussa, kun mies hankki lannalla kulkevan auton. Kalmarin lanta-Volvo oli pitkään Suomen ainoa biokaasulla kulkeva auto.
– Jo siinä vaiheessa, kun olin lunastamassa autoa, minua uhkasi 33 000 euron veroluonteinen sakko sekä vuosittaiset 11 000 euron suuruiset maksut. Onneksi ex-ministeri Suvi-Anne Siimes pelasti pulasta. Hän armahti maksuista ja antoi lanta-Volvolle vielä ajoluvankin, Kalmari taustoittaa kiitollisena.
Euroja hännän alta
Ennakkoluulottomana kokeilijana tunnettu Erkki Kalmari ei ole vastatuulista huolimatta antanut ideoilleen ja ajatuksilleen periksi. Päinvastoin. Lypsykarjatilan isäntä pitää biokaasua tulevaisuuden polttoaineena.
– Tämä on ja pysyy sataprosenttisesti kotimaisena ja uusiutuvana. Biokaasua ei voi nimittäin tuoda. Ei ainakaan järkevästi eikä kannattavasti, Kalmari perustelee.
Myöskään biokaasun raaka-aineesta ei Kalmarin mukaan ole pulaa.
– Heinää ja lantaa riittää. Biokaasun tuotantoon käy kaikki vihermassa, rikkaruohoista ylivuotisiin heinäpaaleihin saakka.
Kalmarin tilalla on hiljattain otettu käyttöön myös Suomen ensimmäinen kaasua tuottava kuivareaktori. Kaasua tuotetaan muun muassa hevosen lannasta, vanhoista nurmi- ja olkipaaleista sekä hakkeesta. Jalostettu kaasu myydään kokonaisuudessaan liikenteeseen ja liikkuvien työkoneiden polttoaineeksi.
Tilalla sijaitseva tankkauspiste otettiin aluksi omaan käyttöön. Muutama vuosi myöhemmin biokaasuautojen käyttövoimaveron kumoutuminen mahdollisti aseman avaamisen myös ulkopuoliselle.
Tämän myötä Kalmarin tilan biokaasuasemasta tuli Suomen ensimmäinen julkinen tankkauspaikka. Aikaisemmat 1940-luvulla Helsingissä sijainneet kaksi tankkauspaikkaa olivat yksityisiä ja tarkoitettu vain kaupungin ja sen yhtiöiden ajoneuvoille.
Tällä hetkellä Jyväskylään ja sen lähialueille on rakenteilla myös muita biokaasuautojen tankkauspaikkoja.
Satasien säästö autoilijalle
Kalmarin tilalla sijaitsevalla biokaasuasemalla käy päivittäin kymmeniä tankkaajia.
– Asiakaskortteja on jaettu alle viisi sataa, mutta kysyntä kasvaa koko ajan. Biokaasun vuosimyynti vastaa tällä hetkellä vajaata 200 000 bensiinilitraa, mutta suunta on ylöspäin, Erkki-isäntä iloitsee.
Kalmarin mukaan vaihtoehtoisen polttoaineen hinta on hyvin vertailukelpoinen. Esimerkiksi bensiiniautolla ajettaessa vertailtavaksi litrahinnaksi muodostuu noin 90 senttiä.
Edullista hintaa Kalmari perustelee sillä, että asiakkaan ja myyjän välissä ei ole ylimääräisiä välikäsiä. Vain verottaja ottaa omansa.
– Yksityisautoilijoidenkin kohdalla säästö on huomattava, mutta ammatikseen ajavien kohdalla vielä suurempi. Ihmettelen kuitenkin sitä, etteivät esimerkiksi taksiautoilijat ole vielä syttyneet biokaasulle. Lieneeköhän suurin syy siinä, ettei menovesi haise eikä lorise, Kalmari selvittää hymyillen.
Vaikka biokaasun suosio ei ole vielä toivotulla tavalla nytkähtänyt eteenpäin, niin Kalmari uskoo kuitenkin sen tulevaisuuteen.
– Jossakin vaiheessa mopo lähtee kunnolla liikkeelle ja biokaasuautot yleistyvät. Esimerkiksi jos biokaasu saisi saman verokohtelun kuin sähköauto, niin asenne muuttuisi suosiollisemmaksi.
Kommentoi Facebookissa