RAKENNUSSUOJELU Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi on nimetty Panu Savolaisen ja Aleks Talven teos Arkkitehtuurimme vuosituhannet (Sammakko). Esimerkkinä maamme parhaiten säilyneestä puukaupungista kirja nostaa esille Porvoon vanhakaupungin sekä taiteilija Louis Sparren, joka nousi puolustamaan asemakaavan uhkaamaa kaupunkia.
Vanha Porvoo on toki hieno historiallinen kaupunginosa ja suosittu matkailukohde, erityisesti sijaintinsa Helsingin läheisyydessä johdosta. Mutta kun Suomen ensimmäisestä Unescon maailmanperintökohteesta päätettiin vuonna 1991, Porvoo jäi kakkoseksi.
Valinta kohdistui Pohjoismaiden laajimpaan, yhtenäisimpään ja parhaiten säilyneeseen vanhaan puukaupunkialueeseen, jonka asemakaava periytyy jo keskiajalta. Kyseessä on Vanha Rauma, jonka suojelijaksi nousi suomalaisen taidehistorian kiistaton lyhdynkantaja, Akseli Gallen-Kallela.
Pari päivää vaihtui viikoiksi
Gallen-Kallela syntyi Axel Gallén -nimellä 26. huhtikuuta 1865 Porissa ruotsinkieliseen perheeseen. Hän lopetti koulunkäynnin jo 16-vuotiaana voidakseen keskittyä pelkästään taideopiskeluun. Gallen-Kallela opiskeli Helsingissä, Pariisissa ja Italiassa.
Rauman purjelaivasto oli 1800-luvun lopussa jopa Suomen suurin, ja laivanvarustajat sekä kauppiaat käyttivät uutta varallisuuttaan Vanhan Rauman talojen julkisivujen kohentamiseen prameammiksi. Talot kasvoivat myös kokoa, niitä muokattiin ja mukaan tulivat komeat portit. Kaupunkiin oltiin puukaupungin selkeästä kohentumisesta huolimatta jälleen kerran kuitenkin suunnittelemassa ruutukaavaa.
Måndagen kulttuurilehti julkaisi 17. huhtikuuta 1905 artikkelin ”Axel Gallén och Raumo”. Gallen-Kallela saapuisi huhtikuun puolessavälissä pittoreskiin vanhaan Raumaan, ”ennen kuin uusi asema- ja rakennuskaava hävittäisi tämänkin asumiskulttuurin muistomerkin menneiltä ajoilta”.
Gallen-Kallelan piti olla Vanhassa Raumassa pari päivää, hän jäi pariksi viikoksi ja tutustui kaupungin merkkihenkilöihin.
”Huomattavat henkilöt Raumalla ottivat hänet lämpimästi vastaan.”
Gallen-Kallela kuvasi Raumalla kameralla kohteita, ja piirsi ne hotellihuoneessa lehtiöön. Kuvat hän sitten viimeisteli erämaa-ateljeessaan Kalelassa Ruovedellä grafiikaksi ja maalauksiksi. Suosittu kohde oli muun muassa Pyhän Ristin kirkon portti, josta löytyy myös versio etsauksena.
Tutut kohteet tunnistettavissa
Seuraava Måndagenin numero ilmestyi 24. huhtikuuta, siitä löytyy artikkeli ”Bilder från Raumo”, mukana on kuusi katupiirrosta ja kirkon portti. Kun vertaa Gallen-Kallelan piirroksia tänä päivänä samasta kohdasta otettuihin valokuviin, voi helposti tunnistaa tutut kohteet. Gallen-Kallelan piirrokset kuitenkin osoittavat, että ympäristö ja miljöö ovat olleet jatkuvassa muutoksessa.
Mutta mikä merkitys Gallen-Kallelan vierailulla oli? Vain muutama päivä artikkelin jälkeen Rauman kaupunginvaltuusto päätti tilata uuden, suojelevan kaavan Lars Sonckilta, Porvoonkin puolustajalta, tuo kaava valmistui 1909.
Tuskin on liioiteltua sanoa, että Akseli Gallen-Kallela pelasti Vanhan Rauman. Måndagen kirjoittaa, kuinka suurin osa raumalaisista rakastaa vanhaa kaupunkiaan. Myös tuolloinen Rauman Lehti huomioi asian.
”Ääntä vanhan Rauman puolesta, säilyttämään mitä sen ulkomuodossa on omituista, historiallista ja arvokasta oli noustu yhtä lailla Raumalla, ja jopa helsinkiläisiä arkkitehti- ja taiteilijapiirejä.”
Ainoa kansallistaiteilijan laivataulu
Perimätieto kertoo, että Gallen-Kallela ja Nurmisen kauppiassuvun silloinen johtaja, merenkulkuneuvos John Nurminen, olivat olleet viettämässä iltaa useamman skottiviskilasillisen äärellä. Ja kun maksun aika koitti, ei taiteilijalla ollutkaan rahaa maksaa osuuttaan. Nurminen lupasi reiluna miehenä sitten kuitata molempien laskun.
Pablo Picasson tiedetään kuitanneen usein ravintolalaskunsa sutaisemalla muutaman viivan serviettiin. Gallen-Kallela puolestaan asettui vastapalvelukseksi seuraavana päivänä Rauman satamaan maalaamaan taulua Uljaksesta, Nurmisen perustaman yrityksen ensimmäisestä kuunarilaivasta.
Näin syntyi maalaus Uljas Rauman satamassa, ainoa Gallen-Kallelan maalaama laivataulu. Maalaus on nykyisin John Nurmisen säätiön toimistossa. Ja varmasti yhden ravintolaillan arvoinen.
Finlandia-ehdokaskirjan tekijöistä valokuvaaja Aleks Talvi on varmuudella käynyt Vanhassa Raumassa, sillä teos sisältää kuvia kaupungista. Sen sijaan kirjoittaja, arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessori Panu Savolainen, ohittaa yllättävän kevyesti Vanhan Rauman historian.
Teos väittää virheellisesti, että ensimmäinen asemakaavalla suojeltu puukaupunginosa oli Turun Port Arthur vuonna 1982. Ensimmäinen oli Vanha Rauma. Vuonna 1980 Rauman kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavan muutoksen, niin sanotun suojelukaavan, joka vahvistettiin seuraavana vuonna.
Tällä hetkellä Vanhassa Raumassa on tekeillä uusi asemakaavamuutos.
Kirjoittaja on Vanha Rauma Yhdistys ry:n puheenjohtaja
Lue myös: Tässä on Suomen kapein katu – kun Kitukränn kisasi Kissanpiiskaajankujan kanssa
Kommentoi Facebookissa